Jäävuoren huippu
Länsimaiseen kulttuurin on iskostunut käsitys, että menestys mitataan oletko naapuriasi parempi. Tämän lisäksi kuvittelemme, että kaikki muiden menestys on tullut ilmaiseksi ja on muilta pois. Sitten onkin helppo luovuttaa ja vaipua itsesääliin. En tule koskaan saamaan ketään tai löytämään yhtä hyvää työtä kuin kaverit.
Jälkinmäinen lause pitääkin paikkansa. Jos luovutat, pysähdyt ja pysähtymällä et ikinä pääse määränpäähän. Sosiaalinen media voi antaa hyvinkin ruusuisen kuvan muiden elämästä ja niistä kaikista kadehdittavista asioista. Harva meistä tietää mitä oikeasti tapahtuu niiden satojen facebook-kavereiden elämissä.
Töissä menestyvä henkilö on saattanut kärsiä pitkään stressin aiheuttamista unettomista öistä. Käyttänyt osan tai kaiken vapaa-aikansa töihin liittyvien asioiden perehtymiseen. Ehkä.
Se aivan ihana ja suosittu tyttö, joka on seurustellut koko ikänsä saattaa olla riippuvainen parisuhteesta. Hän ei uskalla olla yksin ja suhteet eivät ole olleet hyviä hänelle.
Ne söpöt lapset ja perhe-elämä…
Tarinoita ja esimerkkejä löytyisi loputtomiin, mutta varmaan jo ymmärrätte mitä haen takaa. Me näytämme ulos usein vain parhaan puolemme.
Omalta osaltani elämä ei ole ollut koskaan ruusuilla tanssimista. Välillä on luovutettu uupumuksen alla. Sitten kärvistelty ja toisinaan löytynyt ne henkilöt, jotka saivat minut loistamaan. Vain muutama henkilö tietää enemmän mitä Facebook seinäni sanoo.
Itsellenikään tämä ei ole aina ollut näin selvää. Vasta kun huomasin miten vähän lopulta tiesin ystävistä ja he minusta, ymmärsin ettei kaikki ole niin hienoa ja helppoa kuin päälle päin näyttäisi.