Kahden päivän itsesäälin jälkeen päätin, että nyt on aika tehdä elämään ja omaan ajatteluun pientä inventaariota. Kaivelun jälkeen surun ja vihan pinnan alta löytyi piirteitä, joista en itsessäni pitänyt. Eniten huolestuttaa arvostuksen puute. Miten sitä voi odottaa toisilta, jos ei itsekään oikein sitä itseään kohtaan tunne? Lupasin siis itselleni kolme korjausliikettä:

1. Alkoholi saa palata nautintoaineeksi. En siis enää käytä sitä turruttamaan pahaa oloa, vaan ainoastaan siihen, mihin sitä nimensä mukaisesti tulisi käyttää. Hauskan pitoon. Ja silloinkin kohtuudella.

2. Arvostan itseäni  enemmän ja pidän huolta kehostani. Katson enemmän syömisieni perään, ainakin siinä mielessä, että rakennan ruokaympyrää ja en hukuta itseäni kahviin. Otan taas liikunnan tosissaan, siitä tulee sen verran hyvä olo aina jälkikäteen. En kuitenkaan pingota, vaan annan itselleni anteeksi.

3. Opettelen jälleen rakastamaan itseäni. En lähde sillä ajatusella liikkeelle, ettei toinen kuitenkaan pidä minusta tai että en kuitenkaan voi iskeä tuota hyvännäköistä miestä. Olen aika varma, että vanha latteaus itsevarmuudesta pitää paikkansa.

Nyt vaan päätöksiä toteuttamaan. Menossa on jo toinen päivä ilman kahvia. Salikengät ostan perjantaina. Toivottakaa tsemppiä!