Pessimisti voi pettyä?

Keskustelin tuossa eräänä iltana ystävättäreni kanssa tuopin ääressä. Aloin miettiä, olenko pilannut monta juttua liialla negatiivisuudellani. Huomaan ajattelevani vaistomaisesti: ”Ei se koskaan soita.” ”Ei se koskaan vastaa mun viestiin.” ”Ei se taatusti ainakaan tapaamiseen paikalle saavu!”

Tuollainen asenne saattaa antaa tappoiskun mahdolliselle tulevalle säpinälle. Kai se heijastuu ulospäin, jos toinen on varma, että ihan kohta jokin menee todella pieleen.

Olen myös tottunut ajattelemaan, että jos viestiin ei tule vastausta, se tarkoittaa automaattisesti, että mies ei ole kiinnostunut. Jos olen esittänyt kysymyksen, eikä siihen vastata, merkki on selvä.

Yleensä olen vain kohauttanut olkiani ja todennut: ”pyh, eipähän mies tiennyt mitä menetti, eikä ymmärtänyt parastaan!”

Päätin tällä viikolla rikkoa kaavaa. Tapasin nimittäin sellaisen miehen, joka saa mahanpohjassa lentelemään siinä määrin perhosia, että kuvittelee välillä olevansa taas teini-ikäinen. Sellaisia miehiä ei kävele vastaan joka päivä, joten päätin yrittää enemmän kuin normaalisti. Ehkä kyse ei olekaan siitä, mitä mies voi menettää menettäessään minut, vaan siitä, mitä minä voin mahdollisesti menettää.

Vaikka mies ei vastannut yhteen viestiin, jossa olin selkeästi esittänyt kysymyksen, lähetin muutaman päivän kuluttua uuden viestin. Siihen hän vastasi ja pahoitteli, ettei ollut vastannut aiempaan viestiini kiireiden takia. Tapasimme seuraavana päivänä ja mukavaa oli.

En tiedä, tuleeko tästä jutusta vuosisadan rakkaustarinaa tai edes tavallista rakkaustarinaa, mutta olen päättänyt olla positiivisempi. En luovuta niin helposti kuin aiemmin.