Raja madaltuu ajan myötä

Nyt en aio puhua siitä, että rima laskisi sen suhteen, että millainen könsikäs viereen kelpaa – päinvastoin. Rima ainoastaan nousee nousemistaan. Kohta se alkaa olla niin korkealla, että sillä tasolla on lähinnä enää Johnny Depp.

Sen sijaan puhun siitä, että raja madantuu sen suhteen, mitä kaikkea toiselta ihmiseltä kestää. Ensimmäisellä kerralla kestin kuukausia ellen vuosia toisen ihmisen huonoa käytöstä ja muuta paskaa. Ajattelin, että ei se suhde aina voi olla ruusuilla tanssimista, ja ruusuissa on piikit ja kaikkea muuta roskaa, mitä naistenlehdet meille uskottelevat.

Ajan myötä olen tajunnut, että ei se niin mene. Jos piikkejä on huomattavasti enemmän kuin kukkia, niin on aika juosta suhteesta pois ja nopeasti. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla pitäisi luovuttaa. Kyse on enemmänkin siitä, että jos toinen ihminen arvostaa päivä päivältä vähemmän ja osoittaa sen huonolla käytöksellään, ei sellaista tarvitse katsella kuukausia.

Sama pätee myös ystäviin. Jos huomaa olevansa toiselle pelkkä kuuntelija, jonka voi sysätä syrjään, kun ei tarvitse empatiaa, ystävyyssuhde ei tunnu vastavuoroiselta. Jossain kohtaa siinäkin tulee raja vastaan, kuinka paljon jaksaa toista kuunnella, jos toinen ei ole vähääkään kiinnostunut omista ongelmista.

Ihmiset eivät ole mitään käyttötavaroita, jotka voi nostaa kaapista esiin silloin, kun niitä huvittaa käyttää. Kaikkia ihmissuhteita on hoidettava ja arvostettava jatkuvasti.