Rakastelu vs. Paneminen

”Ensinnäkään minä en rakastele. Minä nain…kovaa!” -Fifty Shades of Grey

Aina välillä käyn jonkun kanssa keskustelun, jossa toinen osapuoli toteaa, että seksi on parasta silloin, kun siinä on mukana tunteet. Tämä seksin ja tunteiden yhteisyys jotenkin myös poistaa heidän mielissään sen vaihtoehdon, että yhden illan jutut tai seksi tuntemattomien kanssa voisi olla miellyttävää.

Siihen sitten yleensä köhin jotain epämääräistä, että niin no, kyllähän yhden illan jutuissa on ihan puolensa. Fakta on se, että kyllä minä nautin siitä, että joskus voi vain naida kovaa. Eikä sillä panemisella ole mitään tekemistä tunteiden kanssa. Seksi voi olla puhtaasti tekninen suoritus, ja siitä voi nauttia ihan samalla tavalla kuin siitäkin, että mukana on tunteet.

Ainut ongelma yhden illan jutuissa on se, että en voi koskaan tietää, millaista menoa perillä odottaa. Siinä ottaa aina jonkinlaisen riskin. Olen kuitenkin onnistunut tapaamaan miehiä, jotka ovat huomaavaisia ja jaksavat ottaa siitä yhdestä yöstä, aamusta ja päivästä kaiken irti.

En siis todellakaan voi sanoa, että itselleni rakastelu olisi ainoa vaihtoehto. Osaan parhaista seksikokemuksistani ei ole liittynyt minkäänlaisia muita tunteita kuin pelkkää fyysistä halua. Tekeekö tämä minusta sitten kylmän ja tunteettoman koneen? Ei. Se tekee minusta ihmisen, joka osaa nauttia biologisista tarpeistaan tunteista huolimatta.