Suhtautumiseni ulkonäkööni
Muistan aina yläasteelta sen, kun eräs pikkuveljeni kaveri totesi: ”C-luokalla on kaikki koulun kauneimmat tytöt. Siellä on..” Poika luetteli listan, jossa oli myös minun nimeni. Olin aivan hämmentynyt. En ollut koskaan ajatellut voivani olla kenenkään mielestä kaunis. Koko ala-asteen ajan olin ollut vain pieni huomaamaton rääpäle, johon pojat eivät kiinnittäneet mitään huomiota. Tissini eivät olleet kehittyneet, pukeuduin miten sattui, enkä kiinnittänyt muutenkaan ulkonäkööni huomiota. Saati, että olisin ajatellut jonkun pitävän siitä.
Siitä päivästä lähtien aloin ajatella, että ehkä olenkin jonkun mielestä kaunis. Aloin kiinnittää ulkonäkööni enemmän huomiota. Samalla, kun aloin kiinnittää huomiota ulkonäkööni, aloin myös löytää siitä kaikenlaisia vikoja. Siihen taisi mennä 20 vuotta ennen kuin aloin kävellä matalapohjaisilla kengillä. Siihen asti olin kulkenut mahdollisimman korkeilla kengillä, koska olinhan mielestäni aivan liian lyhyt.
Mahaani olen vihannut aina, vaikka olen ollut suurimman osan elämääni alipainoinen. Siitä huolimatta, että minussa ei taatusti ole ollut liikaa rasvaa, olen ajatellut mahani olevan jättisuuri. Osa syynä mahan paisumiseen on ollut suolistovaivat, jotka nekin todettiin vasta vuosia sen jälkeen, kun tilanne oli kehittynyt pahaksi. Mahaani vihaan yhä, mutta tällä hetkellä siinä kyllä saattaa olla liikaa rasvaa.
En ole koskaan tavannut naista, jonka mielestä hänen kasvoissaan ei olisi mitään vikaa. Itse olen säästynyt finneiltä melkein kokonaan. Suurin ongelmani on aina ollut mustat silmänalustat. Näytän väsyneeltä ilman meikkiä, vaikka olisin nukkunut monta viikkoa erittäin hyvin. Saatan kiivastua siitä, jos joku tuntematon mainitsee asiasta. Mitä se kenellekään kuuluu, paljonko olen nukkunut ja miksi silmäni ovat mustat.
Nykyään kuitenkin ajattelin pääasiassa, että pidän omasta ulkonäöstäni. Katson peilikuvaani ja ajattelen olevani kaunis. En kuitenkaan vieläkään ota ulkonäkööni kohdistuvaa kritiikkiä kovin hyvin. Se tuo kaikki epävarmuudet ja heikkoudet esiin. Sen sijaan minuun tekee suuren vaikutuksen se, että minua sanotaan kauniiksi. Jostain typerästä syystä kauniiksi kehuminen lämmittää mieltäni enemmän kuin fiksuksi tai hauskaksi sanominen.
Ehkä olen yhä enemmän sinut älykkyyteni ja hauskuuteni kuin ulkonäköni kanssa.