Viikon opetus: Arvosta mitä sinulla on!

Miksi ihmisen on niin vaikea arvostaa sitä, mitä hänellä on? Onko ihmiseen rakennettu joku sisäinen epätyytyväisyys, joka pakottaa tuntemaan halua johonkin muuhun kuin mitä hänellä jo on?

Usein käy niin, että oppii arvostamaan asioita vasta sitten, kun ne on menettänyt. Vai onko se silloin edes oikeaa arvostusta, vai kaipaako jotain, mitä ei oikeasti ollutkaan? Vai onko minkä tahansa menettäminen vain todella vaikeaa?

Useampikin mies on jälkikäteen haikaillut perääni, vaikka suhteen aikana he eivät ole tuntuneet juuri minusta välittävän. Onko minun jälkeeni jättämä kuva kultaisempi kuin todellisuus? Joskus turhautuneena mietin, että ainut vaatimus miehelle on se, että hän arvostaisi minua silloin, kun hänellä on minut. Jälkikäteen on turha perään itkeä, koska suljetut ovet pysyvät suljettuina.

Haluaisinkin kehottaa kaikkia lukijoita pysähtymään tänään hetkeksi ja miettimään mitä kaikkea arvostamisen arvoisia asioita omassa elämässä on. Niiden ei tarvitse olla parisuhteeseen liittyviä asioita, vaan ihan asioita ylipäätään. Kirjoittakaa vaikka kommenttikenttään yksi asia, jota tänään arvostat. 🙂

Minä arvostan auringonpaistetta, rakkaita ystäviäni ja jokaista tämän palstan lukijaa.