Tiedättekö kuin elää täydessä rutiiniin kaaoksessa? Siis että elämä tuntuu kaaokselta mutta vedät vain samaa, kummallista rutiinia jotta pääset eteenpäin? Silloin kuin priorisointi on vähän mullin mallin koska ”tämähän on vain väliaikaista”. Voin kertoa että tällä hetkellä priorisointi on juuri tehnyt sen että odotan todellakin sitä että pääsen edes vähän lenkkeilemään tai että olisi aikaa nauttia syömästään ruuasta. Mitä söin toissapäivänä ”illalliseksi”? Hyvä kun edes muistan mutta taisi olla lihapiirakka ja olut. Ja maha kyllä kurnii ja vääntää sen mukaan myös. Huomaa että tämä epätasapainoinen syöminen remontin ollessa täydessä vauhdissa on aivan kaamea tila pömppövatsalleni. Tuntuu välillä kuin maha olisi enemmän ilmaa kuin mahaa. Että nukkuu ison ilmapallon kanssa. Tai sen päällä.

Odotan sitä että saa herätä omassa kodissa sunnuntaiaamuna, keittää kahvit ja laittaa musiikkia soimaan. Käydä kävelyllä naapurustossa haukkaamassa happea. Katsoa citykaneja ikkunan ulkopuolella. Juoda vähän lisää kahvia ja pötkytellä sohvalla. Tehdä sunnuntai-illallista kavereitten kanssa ja juoda lasi punaviiniä sen kera.

Tätä minä odotan.

Ja että on varaa syödä kypsää avokadoa joka päivä.