Hyj kaamee miten järkyttävältä lämpöpatteri näyttää kun seinä saa vähän valkoista maalia!

Näin ollaan saatu sitten elämä bokseihin ja varastoon. Äidistä on ollut niin suuri apu tällä viikolla kun on jaksanut ajaa minua ja kamppeeni varastoon ja käytiin jopa Ikeassa tutkimassa sitä tulevaa keittiötä. Pääsi ehkä helpoimmalla tavalla tässä muutossa. Tästä olisi voinut tulla aika katastrofi jos olisin joutunut muuttamaan rempan keskelle nyt. Tavarat on kuitenkin saatu pois ja lopputarkastus jo tehty. Siivottu on myös vanha kämppä ja jopa käväisty kaverin polttareissa ja kavereitten kanssa illallisilla. Onneksi. Pientä taukoa tarvitaan myös jotta pää ei hajoa. Töissä olen jo ehtinyt esim vastailla sähköposteihin ja melkein allekirjoittanut ”terveisin, julkisivukuva” kun ajatukset vilisee täyttä häkää.

Vaikka loppusiivous tehtiin viimeisenä päivänä, siivosin pahimmat viikon aikana ennen lopputarkastusta. Pahin oli ehdottomast kalkkisaostumat kylpyhuoneessa. Vessan taakse oli kasvanut oikea kalkkivuori jota hermoilin että saanko koskaan pois. Mutta annanpa tästä teille vinkin. Älkää ostako mitään ”ihmeaineita” vaan jokainen kunnon martta tietää että etikka ja etikka-soodaseos tehoaa kyllä. Maksaa vähän päälle 2 euroa koko homma. Koska kalkkia oli todella paljon yhdessä kohtaan otin tiskirätin jonka liotin etikkaan ja laitoin kalkkivuoren päälle yöksi lillumaan. Tämän olen tehnyt nyt pari yötä peräkkäin ja vuoresta ei ole kuin pieni nyppylä jäljellä välihinkkausten jälkeen. Sooda-etikkaseoksella voi sitten hinkkailla vielä jotta saa viimeisetkin pois. Sihisee vieläkin sillein hauskasti kun sooda ja etikka tulee kosketuksiin toisiinsa.

Kämpässä seinät saa viimeiset levytykset ja myös alkovi valmistuu kohta puolin. Pääsen sitten kunnolla itse tekemään kun ei tarvitse miettiä enään mitä työmies tekee. Aina on tuntunut vähän vaikealta tietää mikä on mun nakilla viimeistellä ja mitä hän tekee. Toiveena olisi nyt että ensi viikolla kaikki seinät olisi tasoitettu ja pohjamaalattu. Katsotaan miten ämmän käy!

Ainiin – ja tilasin juuri parketin. Apuva!

– Julle