Sörkän helmi

Harmittaa.

Harmittaa niin pirusti. Rakastuin.

Kävin katsomassa täyspommia Sörnäisissä tiistaina. En ole ollut edes niin avoin Kalliolle, mutta nyt oli niin pommi, oli neliöitä, hyvä taloyhtiö ja todella hyvä sijainti. Esittelyssä olin vähän epävarma saisinko siitä ”mahtavan” kämpän mutta olin kyllä varma että siitä saisi todella hyvän, vaikka vaan yksiön mutta tilaa ainakin olisi. Esittelyssä jäi minä kaverin kanssa sekä toinen tyyppi laittamaan tarjouksen. Koska kauppa oli tarjouskauppa sain heti tietää mitä ensimmäinen oli laittanut. Tästä alkoikin sitten tarjouskilpailu. 

Koko eilinen päivä meni siihen että jännitin mitä tapahtuisi. Aamupäivällä sama henkilö korotti tarjouksensa. Silloin minulle tuli murheen kryyni. Voinko korottaa vielä? Jäisin juuri omalle kipurajoille – onko se sen värtti neliöhinnaltaan kun olisi niin iso remppa kyseessä? Kaikki menisi sileiks. Oli pakko aloittaa suunnitteluprosessi taas kerran. Ja ei hemmetti, mä tein niin ihanan studiomaisen suunnittelun että tarjous lähti. Oikein innoistuin tilasta ja mitä siitä saisi. Iso oma koti jossa oikeasti olisi paljon tilaa olla ja elää mutta ei mikään tylsä pohja vaan oikea helmi.

Neljä tuntia sain ryöpiä ahdistuksessa. Sitten tuli 1000 euron korotus. 1000 euroa. Ei voi olla totta. Ja minulla ei ollut enään mahdollisuutta korotta – se oli vain faktaa.

Harmittaa. Tuntuu kuin olisi dumpattu. Onneksi tulee viikonloppu ja reissu Tukholmaan että saa välillä muuta ajateltavaa.

Julle

PS: Onneksi illemmalla kolmaskin ostaja lähti mukaan peliin ja nosti hintaa, joten ei harmittanut yhtä paljon. Vain vähäsen.

Sörkän sisäpiha jäi haaveeksi.