Teholle

Pää tyhjänä kävelimme lasten teho-osastolle. Siellä meitä odotti hoitajat sekä metallinen pinnasänky, jonne laskin nukkuvan Dinon.

Hänen rintakehään ja isovarpaaseen kiinnitettiin anturit monitoriseurantaa varten. Lisäksi aloitettiin ensihoitona B6-vitamiiniruiske (pyridoksiini) suoraan lihakseen. Joskus tämä saattaa lopettaa epileptiset kohtaukset mikäli ne johtuvat B-vitamiinin vajauksesta. Tätä lääkitystä Dinokin sai kolmena perättäisenä päivänä. Dino heräsi pyridoksiinin piikitykseen ja itki hetken mutta nukahti pian uudelleen, sillä hän oli päivän koettelemuksista lopen uupunut.

Lasten teho-osastolla vanhemmat eivät saa olla yöaikaan tai yötä. Saimme kuitenkin olla Dinon vieressä hetken ja silittelimme häntä kykenemättä lähteä pois. Suurin huolenaiheenani oli sillä hetkellä, että joudun jättämään hänet yksin nukkumaan ilman, että kumpikaan vanhempi on lähellä. Yksinhän hän ei oikeasti ollut, sillä osastolla oli jatkuvasti useampi hoitaja paikalla. En ollut koskaan aiemmin ollut hänestä yön yli erossa ja lähteminen oli todella vaikeaa. Osaston läheisyydessä on vanhempien lepohuone, jossa yksi henkilö voi yöpyä ja imettävät äidit ovat etusijalla, kun yöpaikan saaja valitaan. Nyt jos koskaan olin todella onnellinen, että Dino vielä heräsi yöllä syömään, sillä se ratkaisi sen, että lopulta minulle järjestyi yösija lepohuoneesta. Mies passitettiin kotiin nukkumaan.

Hoitajat antoivat osaston keittiöstä minulle syötävää, sillä olin syönyt viimeksi päivällä lounaan ja sairaalassa ei ollut saatavilla keskellä yötä mitään syötävää ja kahvilakin aukeaisi vasta seuraavana päivänä puolen päivän aikaan. Mies tuli hetkeksi lepohuoneeseen seurakseni. Istuimme vain sohvalla järkyttyneinä päivän tapahtumista, kun joskus puolen yön jälkeen hän lähti kotiin ja jäin yksin huoneeseen odottamaan unen tuloa.