Älkää nyt hätääntykö mutta..

Vihdoin tuli päivä, jolloin pääsimme tapaamaan lastenneurologia. Lähdimme lääkärinvastaanotolle kaikki kolme kuulemaan mitä mieltä neurologi kohtauksista on.

Kerroimme taustat, kaikki alkoi kaksi ja puoli viikkoa sitten ensin yhdellä kohtauksella, jonka jälkeen ne ovat lisääntyneet ja kesto on pidentynyt. Kuvailin silmien ja käsien liikkeitä, kun tässä kohtaa lastenneurologi alkoi kysellä liikkeistä yksityiskohtaisemmin: meneekö selkä lantiosta kaarelle? Menee. Katsooko silmät suoraan ylöspäin? Ei, vaan ylös vasemmalle. Muuttuuko pään asento? Kyllä, myös se menee vasemmalle takakenoon. Tuleeko kohtauksia usean sarjoissa? Tulee…

Lastenneurologi kääntää katseen seinällä olevaan kelloon, joka on noin 17.15, ja sanoo meille: Älkää nyt hätääntykö mutta soitan ja varaan teille nyt heti kiireellisellä lähetteellä ajan lastenpoliklinikalle aivosähkökäyrään (EEG) vielä tälle illalle. 

Puhelinsoiton jälkeen saamme ohjeet minne mennä ja selvennyksen, että hän haluaa varmistaa ettei EEG:ssä ole muutoksia. Ja jatkoi, että mikäli sieltä löytyy jotain, todennäköisesti tapaamme vielä. 

Tässä kohtaa omassa päässä kytkeytyi päälle jonkinlainen robottimoodi, joka piti huolen, että kiitimme neurologia, maksoimme lääkärikäynnin, kävelimme autolle ja suuntasimme sen nokan kohti Tampereen yliopistollista sairaalaa ilman toimintakykyä lamauttavaa paniikkia.