Kehitysspurtti

Ensimmäisen ja toisen fysioterapeuttikäynnin välissä Dino ei oppinut uusia taitoja mutta vanhat taidot tulivat varmemmiksi ja rohkeutta liikkumiseen alkoi löytyä selvästi aiempaa enemmän. Istuminen oli vakaampaa eikä kupsahduksia kyljelleen enää sattunut kuin harvoin. Istumaanmeno ja istumasta alastulo eivät edelleenkään onnistuneet mutta pienen matkan päähän vierineet lelut Dino nappasi näppärästi takaisin jo käsiin tukeutuen ja kurkottaen. 

Toisella fysioterapeuttikäynnillä keskityttiin edelleen istuma-asennosta laskeutumisen ja polviseisonnan harjoituksiin, joita kotona leikin varjolla Dinon kanssa treenattaisiin. Fysioterapeutti myös kysyi, joko Dino osaa kolkuttaa kahta palikkaa toisiinsa. Se ei onnistunut ja Dino leikki vain yhdellä lelulla kerrallaan. Fysioterapeutti antoi Dinolle kaksi palikkaa, yhden kumpaankin käteen ja näytti kädestä pitäen miten palikoita koputetaan yhteen. 

Se oppi meni Dinolle kerrasta perille. Pari päivää fysioterapeutilla käynnin jälkeen Dino leikki lattialla, hän otti kumpaankin käteen puisen palikan ja alkoi kolkuttaa niitä yhteen kuin olisi niin aina ennenkin tehnyt. Saman viikon aikana Dino oppi myös pinsettiotteen ja tulemaan itse alas istuma-asennosta. Viikon lopuksi vielä hän lähti kunnolla ryömimään. Olin taas laittamassa ruokaa keittiössä ja Dino leikki parin metrin päässä olohuoneen puolella. Piipahdan jääkaapilla ja kun tulen takaisin, huomaan, että Dino ei olekaan enää siinä missä hetki sitten oli ja kurkkaan olohuoneen puolelle. Huoneen toisessa päässä on ovi eteiseen ja sieltä näkyy enää Dinon jalat, jotka viuhtovat ryömimisen tahdissa eteenpäin. Tämän päivän jälkeen Dinolle avautuu aivan uusi maailma, joka ei enää rajoitu olohuoneen matolle.

Tämän viikon jälkeen arkikin muuttui, Dino ei enää vaatinut äänekkäästi jatkuvaa seuranpitoa vaan kodin kaikkien tilojen, huoneiden ja kolojen tutkiminen piti hänet kiireisenä.