Kevät on parasta aikaa

Luonto herää eloon ja kukkii ja ilmassa on odottavaa innostusta kohta alkavasta kesästä. Ja tältä se tuntuukin tänä vuonna. Tasan vuosi sitten oli vähän eri fiilikset. Tasan vuosi sitten Dino sai kohtauksia päivittäin, oli saanut jo reilun viikon ajan ja aika lastenneurologille oli vasta seuraavalla viikolla. Muistan edelleen ne tunteet, epätoivon ja pelon, joka silloin oli läsnä jokaisena hetkenä, kun olin hereillä. Kauhea tunne.

Noista ajoista on selvitty ja Dinoa hoitavien henkilöiden kanssa puhuessa rivien välistä olen ymmärtänyt, että varsin hyvin onkin selvitty. Asiat olisivat voineet mennä toisinkin kuin miten ne ovat menneet. Meillä on iloinen ja touhukas nyt jo puolitoistavuotias napero, joka yllättää vähän väliä uudella taidolla tai ymmärtämällä mistä on puhe. Tuskin maltan odottaa, että mitä kaikkea Dino oppiikaan kesän aikana.