Kortisonikorvaushoitoa on nyt jatkunut jo reilu viisi kuukautta eikä loppua näy. Dinon kortisonin oma tuotanto ei millään tunnu lähtevän käyntiin. Parhaimmillaan korsol-arvo, joka kertoo oman kortisonituotannon tason, on käynyt jo 76:ssa mutta oletettavasti syyskuinen korvatulehdus romahdutti arvon seitsemään. Arvon pitäisi olla yli 100, jonka jälkeen lääkitys päästäisiin purkamaan vähitellen.

Ensimmäiset viikot Dino sai kortisonin tabletteina, jotka maistuivat pahoilta ja lääkkeen antaminen oli sen mukaista taistelua. Sen jälkeen saimme kortisonin nestemäisenä, jota Dino odotti aina kuin linnunpoika suu auki, sillä se maistui mansikkasiirapilta. Tämä helpon lääkityksen kausi kesti kaksi kuukautta kunnes syystä tai toisesta lääkäri päätti, että otetaan käyttöön kortisonijauhe. Ja se maistui taas pahalta. Sekoitimme jauheen pieneen määrään vettä, joka ruiskulla annettiin Dinon suuhun. Maku oli Dinon mielestä ilmeisen karmea, sillä usein hän ei niellyt nestettä ja antoi lääkkeen valua avonaisesta suusta pitkin leukaa. Näytti hassulta mutta muuten se ei ollut hyvä juttu. 

Otin Yliopiston Apteekista selvää, että saako heiltä nestemäistä kortisonia edelleenkin, sillä siirtyminen jauheeseen perusteltiin sen valmistuksen loppumisella. Kun selvisi, että sitä saa entiseen malliin, soitin hyvissä ajoin ennen seuraavaa korsol-kontrollia Lastenneurologisen Poliklinikan hoitajalle tiedon välitettäväksi lääkärille halustamme siirtyä takaisin nestemäiseen kortisoniin sen helppouden vuoksi.

Tässä kohtaa Dinolla vaihtui hoitava lastenneurologi, joka kirjoitti samantien vuoden reseptin nestemäiselle kortisonille. Toivottavasti sitä ei tarvitse niin kauaa käyttää mutta loppuipa ainakin jatkuva arvuuttelu missä muodossa lääkettä annetaan. Ja mansikanmakuinen lääkesiirappi maistuu niin hyvältä, että Dino maiskuttelee ruiskua miellelään lääkkeen annonkin jälkeen. Seuraava korsol-kontrolli on vasta ensi vuoden puolella, jospa silloin arvo olisi lähtenyt taas nousuun.