ACTH-hoito teki Dinosta suursyömärin. Ennen sairastumistaan Dino oli syönyt kiinteitä ruokia noin kuukauden ajan ja hänen päivärytmiinsä kuului silloin kolme ruokailua, loput ravinnontarpeesta hoitui äidinmaidolla. ACTH-hoidon yhtenä sivuvaikutuksena oli muiden muassa jatkuva nälän tunne, joka oletettavasti lisäsi entisestään hoidon aiheuttamaa ärtyisyyttä. Vuorokauden kuluttua hoidon aloituksesta ruokailussa tapahtui muutos, ruoka alkaa maistua aivan uudella tavalla. Hyppäämme muutamassa päivässä kolmesta ruokailusta suoraan viiteen ruokailukertaan vuorokaudessa.

Kun ruoka maistuu, nousee myös paino. Kortisonille tyypilliseen tapaan ylimääräinen paino kertyy kasvoihin, poskiin, ohimoille ja niskaan. Dinon posket pullistuivat päivä päivältä. Painoa seurattiin joka toinen päivä sairaalassa ja se nouseekin kahdessa viikossa yli kilon ja Dino hätyytteli jo kymmenen kilon rajaa. Varmistimme lääkäriltä, että voimmeko tosiaan syöttää Dinoa niin paljon kuin ruokaa häneen uppoaa. Hän oli sitä mieltä, että antakaa vain ruokaa niin paljon kuin hän haluaa syödä, ylimääräinen paino kyllä tasaantuisi myöhemmin. Hoidon edetessä Dinon nälkä senkuin kasvoi. Öisin ei enää riittänyt pelkkä imetys vaan oli annettava myös soseita, jotta saimme Dinon rauhoittumaan takaisin unille. Hedelmäsoseiden syöttäminen keskellä yötä tuntui väärältä, mutta tässä poikkeustilanteessa päätimme, että kaikki keinot ovat sallittuja. 

Jos jotain hyvää tässä valtavassa nälässä oli, niin kaikki maistui. Uusiin ruokiin tutustuminen oli helppoa. Kaikki mitä Dinolle tarjottiin katosi sisuksiin hyvällä ruokahalulla.