Vuorokausi ilman kohtauksia

ACTH-hoidon aloituksen jälkeen Dino sai vielä kolme kohtausta. Kaksi samana päivänä pistoksen annosta ja kolmannen ja viimeisen tasan vuorokausi hoidon aloituksesta. Kohtaukseton vuorokausi tuntui aivan uskomattomalta, olimme valtavan iloisia. Olo oli epätodellinen, voiko kohtaukset päättyä noin nopeasti. Sitä odotti, että milloin seuraava kohtaus tulee, mutta sitä ei sitten tullutkaan. 

Kun menimme kotilomalta takaisin sairaalaan, saimme kertoa hyvät uutiset myös hoitajille ja lääkärille. Tapasimme myös lastenneurologin uudelleen.Viime kerralla tavatessamme saimme diagnoosin mutta emme oikein osanneet kysyä siinä tilanteessa juuri mitään. Nyt olimme listanneet kysymyksiä, joihin halusimme vastauksia ja toivoimme myös saavamme sairaudesta lisää tietoa. Itse halusin tietää, että miten hoito tästä etenee ja mitä sairaus tarkoittaa Dinon kohdalla. 

Saimme tietää miten infantiilispasmioireyhtymä eroaa helppohoitoisesta, yleisemmästä epilepsiasta. Helppohoitoisessa epilepsiassa aivoissa on sähköhäiriötä vain kohtauksen aikana kun taas infantiilispasmioireyhtymässä aivot ovat jatkuvassa häiriötilassa ja tämä tekee sairaudesta niin kamalan. Jatkuva aivosähköhäiriötila lopettaa ja taannuttaa vauvan kehityksen ja mikäli aivosähkötoimintaa ei saada kuntoon, on väistämätöntä että edessä on jonkinasteinen kehitysvammaisuus. Tässä kohtaa oli todella helpottavaa tietää, että hoito näyttäisi tehoavan Dinoon. En osaa edes kuvitella miltä olisi tuntunut ja mitä kauhukuvia olisin kehitellyt päässäni, jos kohtaukset olisivat vielä jatkuneet, kun saimme tämän tiedon.

Kysyin lastenneurologilta, että pitääkä meidän olla osastolla vai pääsisimmekö taas kotiin. Hän oli sitä mieltä, että voisimme tulla joka toinen päivä sairaalaan päiväkäynnille saamaan ACTH-pistoksen ja laboratoriotutkimuksiin. Jos kaikki näyttäisi menevän hyvin, laboratorioarvot pysyisivät raja-arvoissa eikä kohtauksia enää tulisi, saisimme olla kaikki hoitojen väliset ajat kotona. ACTH-hoidon loppupuolella Dinosta otettaisiin uusi EEG-tutkimus, joka näyttäisi onko spasmit todella poistuneet. Pistoshoidon jälkeen aloitettaisiin muutaman viikon kortisonikuuri, jonka tarkoituksena on käynnistää Dinon oma kortisonin tuotanto, jonka ACTH-hoito lamauttaa. Samalla aloitetaan myös epilepsialääke, jota olisi tarkoitus syödä ainakin pari vuotta.

 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Terveys

Pienet pulleat kädet ja laboratorionäytteiden hankaluus

ACTH-hoidon aloituksen jälkeen ensimmäinen yö kotona meni itkevää ja kiukkuista Dinoa rauhoitellessa. Menimme aamulla lastenosastolle, jossa annettiin seuraava lääkepistos. Samalla otettiin taas verinäytteet, verenpaineet ja tehtiin muut tutkimukset. Verinäytteiden otto alkoi tässä vaiheessa jo hankaloitua, sillä niitä oli otettu jo lähes viikon ajan päivittäin. Pienet pulleat käsivarret piilottivat suonet tehokkaasti ja verisuonia jouduttiin usein neulalla ”metsästämään” käsivarresta.

Hoidon jatkuessa verisuonet myös arpeutuivat. Sen vuoksi näytteitä ei yksinkertaisesti saatu käsivarsista tai jos lopulta saatiin, olivat ne Dinon huutamisesta ja itkemisestä menneet piloille, sillä ne vääristävät arvoja. Verinäytteitä otettiin tästä eteenpäin joka toinen päivä aina pistoksen annon yhteydessä ja siitä tuli niin Dinolle kuin minulle itsellekin sairaalapäivien inhokki. Dino alkoi itkeä jo kun  hän näki laboratorion hoitajan. Itse yritin pysyä rauhallisena ja silmät kuivina sekä tyynnytellä Dinoa ettei näyte menisi pieleen ja jouduttaisi ylimääräiseen laboratoriokontrolliin. Sillä sitäkin tapahtui.

Näytteiden oton hankaloituessa laboratorionäytteitä alettiin ottamaan Dinon päästä. Näillä kerroilla meidät ohjattiin odottamaan toimenpiteen ajaksi käytävälle tai Dino vietiin toiseen huoneeseen, sillä olen käsittänyt, että se näyttää hurjemmalta kuin todellisuudessa sitten onkaan. Siitä huolimatta olin helpottunut, sillä näillä kerroilla putkilot täyttyivät aina hetkessä ja Dino rauhoittui nopeasti sen jälkeen. Toisin kuin epäonnisilla kerroilla käsivarresta näytettä otettaessa yritys saattoi kestää suonien tunnusteluineen kymmeniä minuutteja ja lopputulos oli hysteerisesti itkevä vauva ja edelleen tyhjät näyteputkilot.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Terveys