Ne pahamaineiset sivuoireet
Aamulla hänestä otettiin taas verinäytteet ja verenpaineet. Parin tunnin kuluttua näytteiden otosta saimme kuulla, että kaikkien tutkimusten arvot olivat kunnossa ja saimme yllätykseksemme taas luvan lähteä kotilomalle seuraavaan aamuun saakka.
Heti kun pääsimme kotiin Dino sai taas kohtauksen. Ensimmäisen pistoksen antamisesta oli tässä vaiheessa kulunut tasan vuorokausi. Tämän vuorokauden aikana Dinossa ei ollut huomattavissa mitään erityisiä lääkkeen aiheuttamia sivuoireita. Hän oli edelleen huonouninen, itkuherkkä ja vakavamielinen kuten oli ollut tähänkin asti sairauden aikana.
Päivä kotona sujui rauhallisesti, niin normaalisti kuin vauvan kanssa perusarki menee, syöttämistä, leikkimistä tai meillä se oli Dinon viihdyttämistä, sillä hän ei sairauden myötä ollut enää kiinnostunut leluista ja leikkimatolla olosta. Päivä kääntyi vähitellen iltaan ja lastenneurologin vakava äänensävy sivuoireiden kohdalla kaikui korvissani. Dino muuttui silminnähden huonotuulisemmaksi. Vaikka hän oli ollut sitä niin kauan kuin kohtauksiakin oli ollut, tämä huonotuulisuus oli jotain ihan omaa luokkaansa. Viimeistään yöllä saimme esimakua siitä mihin hoitajatkin kehottivat meitä varautumaan, lääke todella aiheuttaa ärtyneisyyttä. Ärtyneisyys on oikeastaan aivan liian lievä ilmaisu siihen minkälainen Dino oli seuraavan reilun viikon ajan. Hän heräili öisin tunnin, kahden välein ja kesti saman verran ennen kuin saimme hänet takaisin uneen. Tämän väliajan Dino itki, huusi suoraa huutoa ja kirkui kiukkuisena selkä kaaressa. Usein niin pitkään, että hänellä meni ääni aivan käheäksi. Mikään ei auttanut, ei toiminut imetys, syli, hyssyttelyt tai mitkään muutkaan kokeillut keinot. Ei edes nukutus vaunuissa, vieressä tai saatika omaan sänkyyn. Hän nukahti vasta, kun väsyi huutamaan. Aloittaakseen taas hetken kuluttua uudelleen.
Meitä varoitettiin sivuoireista ja etenkin ärtyneisyydestä eikä syyttä.