Menimme lastenneurologin vastaanotolta suoraan lastenpoliklinikalle, jossa meitä jo odotettiin EEG-laitteen kanssa.

EEG-tutkimuksessa Dinolle asetettiin päähän lakki, jossa oli aivosähköä mittaavia antureita. Meille vakuutettiin, että tutkimus ei satu, mikä varmasti pitikin paikkaansa mutta mitään ei mainittu siitä, että antureiden kohdalta päänahan pinta rikotaan puisella tikulla hiertäen ja se taatusti sattui, sen verran kovaa Dino huusi sitä tehtäessä.

Lopulta kaikki anturit saatiin aktivoitua ja tutkimus päästiin aloittamaan. Antureiden mittaamaan aivosähkökäyrän lisäksi Dinoa videokuvattiin koko toimenpiteen ajan, josta katsotaan tutkittavan liikehdintää ja sitä vertaillaan aivosähkökäyrän tuloksiin. Tutkimus kesti noin 30 minuuttia, jonka jälkeen jäimme odotusaulaan odottamaan tuloksia, jotka luvattiin kertoa vielä samana iltana.

Olimme odottaneet tuloksia jo lähes kolme tuntia ja kello läheni iltakymmentä, kun viimein meidät kutsuttiin lääkärin huoneeseen. Pitkän odotusajan aikana ehti pyöritellä päässä kaikenlaisia vaihtoehtoja hyvistä huonoihin uutisiin. Emme kuitenkaan olleet osanneet varautua siihen mitä seuraavaksi kuulimme.

En muista mitä muuta lääkäri sanoi tapaamisen aikana mutta sen muistan sen, kun hän kertoi, että EEG:ssä oli löydös, joka viittaa vaikeahoitoiseen epilepsiaan ja että Dino jää nyt heti sairaalaan lasten teho-osastolle tarkkailuun ja lääkitys aloitetaan välittömästi. Istuimme paikoillamme osaamatta sanoa tai kysyä mitään. Hoitaja tuli huoneeseen ja ohjasi meidät takaisin odotusaulaan, jossa odotimme, että teho-osastolla voidaan ottaa Dino vastaan. Lopulta yhdentoista aikaan yöllä keräsimme tavaramme ja kävelimme lasten teho-osastolle.