Välitilinpäätös

Blogin perustamisesta on neljä kuukautta ja ensimmäisestä kohtauksesta on nyt pian viisi kuukautta. Ei voi sanoa kuin, että niin se aika rientää. Tässä vaiheessa on hyvä tehdä pieni välikatsaus menneeseen ja tähän päivään.

Ei ole päivää, kun sairaus ei kävisi mielessäni. Siitä pitävät huolen Dinolle edelleen aamupalalla annettavat kolme lääkettä ja kaksi ravinto- ja vitamiinilisää. Välipalalla kortisoniannos ja iltapuurolla sen lisäksi vielä epilepsialääke. Mietin myös monesti millaista elämä vauvan kanssa olisi ollut ilman kaikkea tätä mitä sairaus toi mukanaan. Valtavaa pelkoa, vainoharhaisuutta, epätoivoa, fyysistä ja henkistä väsymystä, toinen toistaan seuraavia verikokeita ja tutkimuksia teho-osastolla ja sairaalapäivinä. 

Mutta ei se kaikki ole ollut pelkkää negatiivista. Mietin myös olisinko kokenut ilman tätä näin pakahduttavaa rakkautta ja ylitse pursuavaa hellyyttä, jonka osoitan Dinolle jatkuvasti. Entä äärimmäistä kärsivällisyyttä ja myötätuntoa itkevän Dinon lohduttelussa. Liikutusta ja onnea pienistäkin edistysaskeleissa. Suurta kiitollisuutta päivittäisistä hymyistä, jopa niin että naurava ja hassutteleva Dino saa minut lähes aina ilosta kyyneliin. 

En osaa sanoa millaista vauvaelämä olisi ollut, jos lähes puolessa Dinon tähän astisessa elämässä ei olisi ollut infantiilispasmioireyhtymää. Mutta sen tiedän, että nyt osaan antaa arvoa elämän pienille ilonaiheille.

En voi olla kuin onnellinen, että nyt tilanne on näinkin riehakkaan menevä 🙂
Mun molemmat rakkaat <3

//www.youtube.com/embed/A87sMFb_YME?rel=0
Ps. Blogi päivittyy edelleen hieman jälkijunassa ja tämän postauksen jälkeen jatkan taas siitä mihin tarina viimeksi jäi.