Vihdoinkin taas kotona

”Äntligen hemma” sanoi mun edelliseksi tuparilahjaksi isoltasiskolta saamani kynnysmatto. Nyt on koti vaihtunut uuteen ja kynnysmattokin hajonnut.

Kun on tottunut muuttamaan jota kuinkin kerran vuodessa, ei ole enää kovinkaan suuria vaikeuksia tuntea kutakin uutta kotia omaksi kodiksi. 

Mietin kuitenkin mikä tekee talosta kodin. Milloin muutetaan ”kämpiltä” ”kotiin”. 

Mulle se on varmaan niinkin pieni juttu kuin aamupala ja hesari keittiön pöydän ääressä. Tai koiran aamupissatus uuden kodin pihassa ja se kun nukahtaessaan tietää heräävänsä samasta sängystä vielä monta aamua. 

Viikonloppuna juhlistettiin meidän uutta kotia kavereitten ja tuparien merkeissä. Meillä oli ihan hurjan kivaa ja toivottavasti muillakin. Pojat viihtyi ainakin niin hyvin että kattoivat youtubesta omia pelejään. 

Sunnuntaiaamuna maailmankaikkeus antoi ohikiitävän hetken ymmärtää että olisi kevät. Parvekkeella oli auringossa reippaasti yli +10C . Parvekkeelta löytyi spritzerin ainekset, mitkä ei olleet edes jäässä ja olin varma että nyt se puolen vuoden talvi on ohi. 

Kunnes koitti maanantaiaamu.