Maha kiittää ja kumartaa

Oikein kun ryhdyn tässä pohtimaan asiaa, niin mulla on hitusen yli puoli vuotta ollut maha jatkuvasti enemmän tai vähemmän kipeä. Oireet ei ole oikeestaan koskaan ollut mitenkään hurjan rajuja, vaan enemmänkin semmosta pientä jatkuvaa turvotusta ja kipua. Ja sitten taas välillä tyhmempi ois voin luulla mun mahassa asustavan usemmankin ihmisen alun.  Turvonnut kuin ilmapallo ei ole mikään turha sanonta. Se on meinaan just sitä miltä se kuulostaa. 

Nämä epämääräset mahaongelmat alkoi oikeastaan  jo useampi vuosi sitten muuttaessani Helsinkiin. Nimensämukaisesti ne tuli alkuun vaan pullasta. Ja se oli kuulkaa kova paikka se. Muistan oikeesti itkeneeni sitä ettenkö enää koskaan saisi syödä pullaa. Pullanmenetyksenpeloissani mut piti järjissään se, että välillä yksi pulla oli ihan ok, ja joskus pystyin syömään ongelmitta puolikin pellillistä. Eikä se maha kuitenkaan niiiiin kipeäksi silloin tullut etteikö sitä nyt aina yhden korvapuustin olisi voinut syödä. 

Mahaongelmat tuli ja meni ja koskaan ne ei oikeestaan kestänyt muutamaa päivää pidempää.

Kunnes tämä vuosi sitten valitsemani kepoinen elämänmuutos on ihan hiljaa ja huomaamatta aiheuttanut tahtomattaan melkosta stressiä. En mitenkään tietoisesti panikoi tai huolehdi asioista, mutta niin se vaan on tämä ihmiskeho jännä, että kaikki pienempi ja isompi stressi on suututtanut mun rakkaan mahan pahan kerran. 

Siksipä siis olin jo kerennyt puolen vuoden aikana unohtaa miltä tuntuu kun ei edes tunne että omistaa mahan. Niin kuin terve ihminen ei esimerkiksi tunne sen erityisemmin aivojaankaan. 

Olin tässä kaikessa hyvän elämän etsinnän vimmassani aika pitkäänkin jo lukenut kaikenmaailman chiasiemenlehmänmaitokookosöljy -blogeja missä aina aika ajoin törmäsi niihin pahoihin juttuihin viljasta  ja gluteenista. Ja aina ne vähän ärsytti mua. Että saakeli kun eikö sitä nyt voi terve ihminen muka ruisleipää syödä!

Vakaasti väitin että voin. Että ei mun maha nyt niiiin paljoa sattunut että niihin tattarijuttuihin lähtisin.  Kunnes tuli se yksi ilta kun makasin sohvalla ilmapalloni vieressä ja mahaa sattui, no… ihan helvetisti. Koko ajan ja joka ikiseen soluun. Ja tajusin, että ehkä se sittenkin sattuu juuri tarpeeksi paljon. 

Terveyshän on siitä jännä juttu, että se on kovin suhteellista. Mulle se on jotain ja sulle se tarkottaa jotain ihan muuta. Tänään voin tuntea oloni ihan terveeksi ja huomenna en jaksais eilisen fyysisiä oireita ollenkaan. 

Samalla tavalla en enää ollut pitkään aikaan tajunnut, että kyllä se maha vaan sattuu vaikka se sattuu vaan vähän. Pieni ja ärsyttävä päänsärkykin alkaa olla hevosen kokoinen ja sietämätön kun se on kestänyt kolme viikkoa. En vaan muistanut, että oliko joskus muka ollut aika kun maha ei ois erityisemmin tuntunut. 

Noh, tämän pitkällisen sepostuksen jälkeen pääsen siis siihen, että nielin ylpeyteni ja päätin antaa niille gluteenihömppäjutuille mahdollisuuden. Alkuun tosin jätin pois vaan vehnän, mutta siitä innostuneena maha reagoi kahta kauheammin ihan pieneenkin ruisleipäpalaan tai muuhun. Päädyin siis laiskana ihmisenä jättämään kerralla pois kaikki vehnää, ruista, ohraa tai tavallista kauraa sisältävät jutut.

(Ja nyt siellä kaikki oikeat keliaakikot paheksuu kun ei ole edes testattu mitäänja tuolla tavalla menee tekemään muutoksia ruokavalioon. Mä tiiän kyllä, paha minä. Mutta kun minä en oo koskaan niitä lääkäreitä kovin uskonut. Lupaan kuitenkin hoitaa asian kuntoon kun joku kerta innostun…)

Oikeaoppista tai ei, syvällä kahden viikon kokemuksen rintaäänellä voin suositella sinua mahaoireinen kokeilemaan.

En suosittele jos voit pääasiassa hyvin. Gluteeniton ruokavalio nimittäin ei kokemukseni mukaan laihduta tai muutenkaan tuo perusterveeseen kroppaan mitään supervoimia. Lisäksi gluteeniton leipä (jota siis syön suurimpaan leivänhimoon aamuisin) ja muut ”viljankorvausjutut” on tuplasti normaaleja kalliimpia ja usein melkosta höttöä verrattuna vaikka kokojyväkavereihinsa. (Ei siis päde  jos voit jättää ruokavaliostasi pois viljat ja korvata ne ”korvaustuotteiden” sijaan niillä raikkailla vihanneksilla ja luomumarjoilla ja ties millä ylijumalatuotteilla. Tottahan niistä nyt saisi supervoiman jos toisenkin! Minä olen vaan liian mukavuudenhaluiden syödäkseni aamukahvin kanssa vihersmoothieta leivän sijaan.)

Kahden viikon aikana en ole joutunut luopumaan arjessani vielä muusta kun pullasta ja ruisleivästä, joten täytyy sanoa että melko pienellä vaivalla saan entistä ehommin toimivan kropan. Jos ei lasketa sitä, että musta on tullut se seurueen ärsyttävin ihminen ketä ”ei voi syödä” sitä ja tätä. Pahoittelen sitä jo etukäteen.

Jatkossakin tosin meinaan kyllä syödä mitä vaan jos sitä oikein toooosi paljon haluan. En sitten vaan anna itselleni lupaa valittaa seurauksista. 

Ekassa kuvassa yhden banaanin ja kahden kananmunan pannukakut, tokassa kuvassa paistetut kauramuikut. Maha kiittää.