Asiaa ihosta

Perhana. Nyt on kuulkaa järeet aseet käytössä. Oon niin loputtoman kyllästynyt tähän naamani vaihtelevaan kuntoon, että päätin että se on loppu ny. Jotain tolle on voitava tehdä.

Niinhän sitä sanotaan, että ihosta näkyy ihmisen elämäntavat armottomalla tavalla. Huonosti nukutut yöt, nauretut naurut ja se millä massusi täytät. Finneinä, ryppyinä, kuivuutena ja muuten vaan nuutuneisuutena. Ja kaikkihan me tiedetään miten sen kirkkaan ja kuulaan ihon saa. Juomalla runsaasti vettä, ulkoilemalla, nukkumalla ja nauttimalla reilusti kasviksia ja hedelmiä. Blaablaablaa.

Been there done that ja tossa kunnossa tuo naama on. Ollut jo kymmenisen vuotta. Tai ei ihan, kahden roaccutan-kuurin ja sekalaisten e-pillerinsyöntijaksojen ajan se on ollut sileä kuin itsensä pikkupossun kankku. Mutta sille tielle en enää lähde että lääkkeillä sitä lähtisin parantamaan. Koska se nyt on vaan niin, että minun mielestä sairasta ihmistä hoidetaan lääkkeillä, tervettä ei. Ja tiedän ettei yksikään hormoni mitä suuhuni pistän, paranna naamaani millään lailla. Pieneksi hetkeksi kyllä, mutta ei koko loppuelämäksi. Ja loppuelämääni en kuitenkaan haluaisi syödä yhtään mitään lääkettä tai pilleriä.

Ryhdyin siis luonnolliseen taistoon inhottavan ja pitkällisen aknen nujertamiseksi. Kovinkaan pitkään ei tarvinnut netissä pyöriä että minulla oli jonkinmoinen sotasuunnitelma valmiina. Tai ainakin luulen tietäväni miksi naamani näyttää tälle ja miten sen voisi parantaa. Aika näyttää kuinka tässä sitten ihan oikeassa elämässä käy.

Ja yllätysyllätys, vastaus on juurikin se mitä ne kaikki rasittavat naistenlehdet toitottaa. Eli ruoka, uni ja stressitön elämä. Ei siis mitään uutta ja ihmeellistä taivaan alla, mutta nyt ajattelin ehkä jopa uskoa näihin. Nimittäin siksi että noilla kolmella pitäisi pystyä parantamaan se mistä tämä akne ihan oikeasti johtuu. Eli hormonitasapaino. Juttuhan on nyt niin että jos olet nainen ja ylittänyt jo pahimman teini-iän, mutta naamasi on kuin finninaamaisella pojalla rippikuvassa, se ei ole normaalia. Ongelma on mitä todennäköisemmin hormoneissa. Tai vaihtoehtoisesti oikeasti huonoista elintavoista. Iho ja oikeastaan koko kroppa on meinaan siitä jännä systeemi että se koittaa puhua sinulle. Jos särkee päätä tai sattuu mahaan, kroppasi koittaa sanoa että kaikki ei ole hyvin. Sitten jos sattuu ihan tosi paljon, kroppa koittanee huutaa vielä kovempaa että tee nyt perhana jotain, näin tämä ei voi jatkua.

Netistä löytyy hurjat määrät hyvää ja vähemmän hyvää tietoa kun osaa googlettaa vaikkapa hormonal acne tai natural way cure hormonal acne. Ja niinhän minä tein. Googletin ja uskoin kaiken. Sormet ja varpaat ristissä toivon, että tällä sotasuunnitelmalla minusta ja naamasta tulee vielä hyvät kaverit.

Vesi, ruoka ja muutama taikajauhe

Vettähän minä nyt osaankin jo juoda. Juo kun on jano ja mielellään ennen kuin tulee jano. Iho ja ruoka. Kuten nykyään mihin tahansa vaivaan, tähänkin on googlen mukaan ratkaisuna viljaton, maidoton ja sokeriton ruokavalio. Gluteeniton on mahavammojen takia jo hanskassa, mutta oman mielenterveyteni  vuoksi päätän skipata nuo kaksi jälkimmäistä. Liika on liikaa ja ruoka on ruokaa. Ihan niin pitkälle en siis ainakaan vielä lähde. Tosin jossain sieluni sopukoissa tiedän, että sokeri ei ole hyväksi, joten sitä voin koittaa pikkusen vähentää. Jos ei satu tekemään mieli.

No mites ne hippijauheet? Jep, saitte huijattua. Ostin nimittäin sellasia taikapulvereita kun MSM- ja chlorella -jauhe. Suosittelen googlettamaan ainakin ensimmäisen jos sinulla on ongelmia… no oikeastaan millään elämän osa-alueella… Lähinnä vaikka nivelissä tai luustossa. Huhutaan kuitenkin vaikuttavan positiivisesti myös ihon kuntoon. Lupaan raportoida vaikutuksista. Ensivaikutelma MSM-jauheesta yhden maistelukerran perusteella on että maku ei ollut ihan niin paha kuin odotin. Vain vähän pahempi kuin Rauman vesijohtovesi.

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö…

Satun olemaan semmoinen hassu pieni ihminen, joka tarvitsee 8-9 tuntia unta. Piste.

Joka. Ikinen. Yö. Olen päättänyt hyväksyä sen. Kun kello lyö 22, minä pistän pään tyynyyn.

Hyvää nukkumisessa on myös se, että semmoista murhetta ei ole mitä ei kunnon uni pienentäisi. Ja nukkuessa tapahtuu aivoissa muutenkin kaikkea hurjan tärkeää. Asiat asettuu mittasuhteisiinsa ja aivojen triljoonat pikku yhteydet virittäytyy uudelleen niin, että kaikki turha häviää pois ja vain tärkeimmät muistot jää sinne talteen huomiselle.

Hyväksy se mitä et voi muuttaa

Se on kuulkaa kumma miten kovasti sitä jaksaa taistella ja änkyröidä kaiken maailman juttuja vastaan. Pari viikkoa sitten päätin kuitenkin hyväksyä että naamani on mitä on. Siinä on kipeitä tulehtuneita paisefinnejä ja se on perseestä. Get over it.

Olin vältellyt peiliinkatsomista jo tovin ja nyt pakotin itseni katsomaan omaa naamaani joka ikinen kerta kun käyn vessassa. Ja joka kerta sanoin itselleni ”katos vaan, paljon paremmassa kunnossa tämä iho kuin eilen”. Vaikka se ei todellakaan ollut sitä. Mutta päätin että se muka olisi. Ja kappas, ne paisefinnit ei ressaa ihan niin paljoa kuin eilen.

Ja muutenkin. Koska oon muka kattonut jonkun toisen finninaamaa? En ikinä. On siis aika häiriintynyttä kuvitella että yhtäkkiä koko maailmankaikkeuta kauheasti kiinnostaisi minun finnieni tilanne tänään. Ehkä ihmisillä saattaa sittenkin olla tärkeämpiä asioita tarkasteltavinaan.

Mutta oishan se silti kiva olla pikkupossunkankkuposki! Näillä eväin sitä kohti siis tieni käy. Raportoin kun on raportoitavaa. Häikäisevää muuten että blogin eka naamakuva on tämä. No, eipähän oo jatkossakaan liian korkeita odotuksia kenelläkään.

PS. Ainiin, melkein unohtui se tärkein! Kookosöljy, tuo jumalten keksintö. Kanssataistelijat, heivatkaa ne saippuat ja siirtykää kookosöljyyn. Naamaan, käsiin, suuhun, hiuksiin. Plussaa siitä että Clearasil on pahaa puurossa, kookosöljy ei.