Varpaat vihdoin hiekassa
Melkonen matka!
Nyt ollaan kuitenkin koko reissukansa terveenä ja elämä alkaa voittaa. Muhun pöpö ei kyllä edes kerennyt ja toivotaan ettei tulekaan. Ollaan saavuttu yhtenä kappaleena Rinconiin Puerto Ricoon. Täällä on palmuja, merta ja kylmää kokista. Ilma on kuuma ja kostea niinkuin kuuluukin. Puolen vuorokauden mittaiset yöunet on saanut tänne saapumiseen tarvitun helvetillisen matkustuspäivän katoamaan mielestä ja tästä eteenpäin aattelin huolehtia ainoastaan siitä, että aurinkorasvaa riittää ja kädestä löytyy kylmää juomaa.
Saavuttii edellispäivänä siis Puerto Ricoon rapsakasti klo 4:03 aamulla. Halvalla kun päästiin. En suosittele, mieluummin jälkeenpäin ajatellen panostaisin sen 100e enemmän ja saapuisin ihmisten aikaan perille. Oltiin myöskin unohdettu vuokrata auto etukäteen, koska ”kyllä niitä sieltä kentältä saa”. No ei saanut, eli tultiin taksilla ja ollaan ilman autoa. Mikä ei ole täällä millään mittarilla suositeltavaa, koska ihan joka paikkaan menemiseen tarvii auton. Onneksi ollaan tutustuttu naapurin Frankiin, joka ajoi meidät iltapizzalle kun kaupat oli jo kiinni. Frankille kiitos, tiedetään myös nyt dollarilleen minkä hintasia kenenkin talot on, ketä niissää asuu ja kuka on rakastunut keneen. Hieno mies tuo Frank. ”Jännä tyyppi, kun koskaan ei tiedä tuleeko se haulikon kanssa oven taakse vai onko se vaan tuomassa lisää banaaneja ja papaijaa”, totesi Jalkapalloilija eilisen jälkeen.
Mutta se niistä Puerto Ricon ensikäden ajatuksista.
New York oli ihana. Varsinkin meidän majapaikka Williamsburg, se oli vähän niinkuin New Yorkin Kallio ilman huumehörhöjä ja ehkä vielä sata kertaa ihanampi. Joka kulman takana oli aamupala- tai brunssipaikkoja ja leipomoita ja bagelkahviloita. Ihana, ihana, ihana paikka.
Williamsburgissa oli myös aika huikea flea market, joka oli vähän niinkuin astetta kalliimpi kirppari. Ihana sekin. Sieltä sai myös kaikenlaista ruokaa ihan kohtuulliseen hintaan. Otin marokkolaisen leipähässäkän rusinoilla ja oli hy-vää. Sillä reissulla kävinkin yksinäni kun jalkapalloilija keräili itseään lentoa varten hotellihuoneessa. Harmi, koska oon ihan varma että se ois rakastanut kaikkia niitä vanhojen herrojen vaatteita ja tauluja ja kaikkea mitä siellä myytiin. Mutta näytin valokuvia sille.
Williamsburgissa on myös tosi paljon pieniä vaate- ja sisustustavaraputiikkeja. Niissä hinnat on pikkuisen korkeempia toki kun jossain ketjumarketeissa, mutta kannatti käydä, ihan jo niitten hupsujen myyjienkin takia. Putiikeissa kaikki oli pientä ja söpöä ja niissä oli muutenkin feng shui kohdillaan. Vähän erilainen meininki kuin Times Squaren jumputijumputi yökerho-vaatekaupoissa.
Ai niin, tosi hassu paikka oli myös pikkuinen suklaatehdas missä hipsterit pisti viikset ja pipot suhisten suklaata pakettiin ja tarjos vielä ilmasta kaakaotakin. Joka oli ä-lyt-tö-män hyvää, siinä oli takuulla jotain hipsterien taikajauhetta seassa. Pikkuisessa suklaatehtaassa myytiin itse suklaan lisäksi ihan superhyvän näköisiä suklaaleivonnaisia ja tryffeleitä, joista oisin voinu vetästä saman tien kaikki.
Niin ja käytiin me tietty siellä Times Squarellakin, paikan päällä oli joulunjälkeisaleissa muutama muukin matkailija. Ei ihan mun lempipaikka tällä reissulla, mutta olihan se käymisen arvonen kokemus. Just niin överi ja älytön kuin olin kuvitellukkin.
New Yorkin huminasta onkin sitten pikkuisen vaatinut sisään ja ulos hengittelyä asennoitua tähän Karibian erilaiseen elämäntahtiin. Mutta kyllä se tästä pikkuhiljaa kun päästään asettumaan.
Kaiken kaikkiaan reissu on ollut tähän asti hieno. Ei ihan niin smooth sailing kun ois voinut kuvitella, mutta hauska kuitenkin. Ja kaikki minkä voi lääkkeillä, rahalla ja matkavakuutuksella korvata, on vielä aika pientä. Eli todo es bien.
PS. Ainoa harmillinen asia reissulla on se että mulla on rapiat sata kuvaa matkakumppanista edestä, takaa, hymyillen, nukkuen ja mököttäen. Musta taitaa olla tämä yksi kuva. Toisaalta, joskus yksi kuva riittää.