Niin kovin aikaista

Uih, kyllähän tämä herääminen vähän sittenkin tuntuu.

Vaikka Helsinki on kääriytynyt paksuun ja märkään harmaaseen, oli eilen ihanaa tulla kotiin. Pimeä ei ollut ihan niin pimeää kuin ennen joulua, eikä kylmä ihan niin kuristavaa. Täällä se koti kuitenkin on, ja onneksi on.

Tämä on hyvä paikka olla. 

Tuntuu hassulta lähteä töihin keskellä yötä. Puerto Ricossa kello on yksi yöllä ja naapurin kukotkin heräilevät siellä vasta monen tunnin päästä. Mutta kyllä se tästä. Suomen aamu-tv kuulostaa jenkkilän mölötyksen jälkeen taas niin kauniille ja rauhalliselle niin kuin aamun kuuluukin.

Ja hups vaan, olen näköjään juonut pannullisen kahvia. Huomenta.