
Silti sanon kiitos
Eilen olin vähän murheellinen. Monellakin tapaa lannistunut siitä, että joudun myöntämään itselleni että määrittelemättömän mittaisen hetken joudun nyt sietämään. Tyytymään työhön, jota en rakasta. Kellon katsomiseen, pakottamiseen, tahmaisuuteen ja niin kuin Eeva Kolu sen sanoi, ihan jees –meininkiin. Ja siihen on vain ja ainoastaan se yksi typerä syy. Se sama mistä minusta ei pitäisi koskaan […]