Aurinkorasva loppui sopivasti eilen, New Girlit alkaa olla katottu ja oma sänky kuulostaa maailman kauneimmalle paikalle. Silloin on loma ollut hyvä ja riittävän pitkä kun kotiinkin on kiva palata.

Jollain käsittämättömällä tuurilla päästiin melkein ajoissa matkaamaan Puerto Ricosta New Yorkiin kaikkien niitten lumimyrskyn takia peruttujen lentojen seassa. Sitten pitäisi vielä selvittää reitti tältä Pariisin kautta kotiovelle ja ah, omaan sänkyyn nukkumaan. Ja töihin. 

Rincon oli oikeinkin passelivalinta tällaiseen viikon aivottomaan rannallamakoiluun ja parin päivän surffaamiseen. Ihmiset puhui englantia, aurinko paistoi koko ajan ja muutenkin kaikki sujui alun autonvuokrausongelmista huolimatta oikein mukavasti. Surffaaminen oli jostain kumman syystä tuhat kertaa rankempaa kuin silloin kymmenen vuotta sitten, mutta syytän erilaisia olosuhteita. Merivirtauksia ja pohjaa ja semmosta, en niinkään tätä kulunutta kymmentä vuotta. 

Menetin myös pikkuisen palan sydämestäni noille Rinconin katukoirille. Niillä oli kyllä melkein kaikilla pannat, eli haluan ajatella että niillä kaikilla on joku onnellinen ja huolehtiva omistaja jossain. Varsinkin tuo vaalea Nala oli ihan mahtava, oisi varmaan lähtenyt häntä heiluen matkalaukussa kotiin jos ois päästetty, sen verran se tykkäsi pitkistä rapsutuksista ja pitkätukkasista pojista. 

Vaan niin se kaikki hyvä loppuu aikanaan. Arki alkaa heti keskiviikkona kalenterin mukaan klo 8.00, eikä oikeastaan kauheasti edes haittaa. Loma oli juuri täydellisen mittainen. Kiitos ja hyvästi huurteiset kaljat ja hiekka hiuksissa. Tervetuloa aamuhesari, luihin ja ytimiin tunkeva pimeys ja ihan tavallinen arki.