(Tämä on kirje tulevaisuuteen. Se on kirjoitettu helmikuussa 2013, jolloin paksu ja painava lumi painoi alas puun oksia ja minun mieltä painoi ajoittain ikuisuudelta tuntuva työttömyys)

Jos tänään paistaa aurinko, pysähdythän ulkona hetkeksi, käännä naamasi kohti valoa ja hymyile. Talvi on sittenkin ohi. Jos kesäsade ropisee uuden kotisi ikkunalautaan, laita telkkari ja musiikit kiinni ja kuuntele sitä hetki. Ääni on varmasti rauhoittavampi kuin kevyiden lumihiutaleiden laskeutuminen märäksi läntiksi nenänpäähän. Ole hetki hiljaa ja kuuntele. 

Toivottavasti olet onnellinen siellä missä ikinä oletkaan. Joka ikisen pienen ajatukseni voimin toivon, että olet tänään herännyt aikaisin, napsauttanut kahvinkeittimen päälle, käyttänyt Eliaksen ulkona, lukenut Hesarin ja sanonut heipat lähtiessäsi töihin. Tai jos nyt et ihan vielä töihin niin ainakin teet jotain muuta mikä vie sinua sinne mihin haluat mennä. 

Eniten kuitenkin toivon että nyt uskot joka ikisen epätoivon hetken ja loputtomalta tuntuvan uskomisen olleen sen arvoisia, että olet päässyt siihen missä olet nyt. Joko olet kasvanut ihmisenä vieläkin isommaksi kun olit ikuisen loskan vallatessa maan tai olet vihdoin ja viimein saanut ansaitsemasi työpaikan. Jokatapauksessa kaikki on varmasti mennyt juuri niin hyvin kuin toivoit. 

Jos jostain kumman syystä olet tätä lukiessasi päätynyt elämäntilanteeseen, jossa tunnit lipuvat ohi ja aurinko laskee ennen kuin huomaat sen nousseenkaan, muistele hetki miltä tuntui olla läsnä ihan jokaisessa hetkessä. Tiedän että se oli helpompaa ja vaivattomampaa silloin kun sait täyttää hetkesi ihan itse valitsemillasi asioilla. Lukemisella, leipomisella ja loputtomalla haaveilulla. Mutta jos oikein kovasti yrität ja koet sen tarpeelliseksi, lupaan että voit löytää päiviisi pikkuisen enemmän aikaa, valoa ja järjestystä. 

Osaathan kuitenkin tinkimättömän läsnäolon lisäksi kurkottaa myös sopivasti huomiseen. Haaveilla isosti ja nähdä tulevaisuudessasi mieluummin mahdollisuuksia kuin ahdistavaa epävarmuutta. Mitä tahansa teet tai ajattelet, älä muistele mennyttä vuotta ja kyynelten täyttämiä hetkiä raskain mielin. Katso hetkeksi peiliin ja muista että halusit tai et, jokaikisen eilisen hillittömän naurun ja lohduttoman itkun ansiosta olet se mitä näet peilistä tänään. Juuri sellainen kuin pitää. 

Jos voisin, antaisin sinulle lämpöisen halauksen ja pusun poskelle. Sinun kanssa minä haluan olla.