Joskus mietin miten vaikeaa sitä ihminen oikein haluaa elämästään tehdä. Tieten tahtoen hyvästä elämästä pitää vääntää toinen toistaan surkeampien sattumusten sarja, jossa suunnilleen kaikki on aina muka jollain lailla viturallaan. Tai ainakin rahat on loppu, mies ärsyttää ja vettä sataa.

Paljoakaan en tässä maailmassa voi sanoa vihaavani, mutta valittavia ihmisiä vihaan. Nurisemalla, valittamalla ja vinkumalla ei kauniisti sanottuna saa aikaseksi yhtään mitään, ei lasta eikä paskaa. Pahan mielen sen sijaan saa, halvalla ja helpolla. Valittamalla saa taivaalta satamaan paskapalleroita sekä omaan että kanssaihmisten niskaan. Mikään sillä ei parane, mutta kaikki huononee. 

Asiathan ei mene huonosti. Asiat voi ottaa huonosti. Joka päivä saa valita valittamisen ja huonoista asioista irti päästämisen välillä.

….

Niin. Ja valinnuthan minä viime päivinä olen.

…nieleskellyt töissä kyyneleitä ihan naurettavan usein, koska vaikka työni on ihan OK, tiedän etten halua tehdä sitä koko elämääni. Koska ilmeisesti kuvittelen että tämä päivä merkitsee koko loppu elämää, olen panikoinut hetki toisensa perään. Valittanut, ahdistunut ja mököttänyt.

…surrut täysin tuntemattoman ihmisen kuolemaa, ihan vaan koska sen myötä yhtäkkiä taas tajusin että minäkin joskus kuolen. Ja Elias. Ja kaikki. Todennut että tässä tää nyt sitte varmaan oli. Suurena valittavana sankarina olen päättänyt kantaa koko maailman tuskaa harteillani.

…miettinyt lisää töitä. Koko ajan. En työasioita, vaan töitä ihan vaan yleensä. All day every day, ja ne ajatukset ei ole olleet erityisen nättejä. Oon valittanut omasta, kaverin, naapurin, presidentin ja jumalan töistä. Surkeita kaikki. Liian vaikeita, tylsiä, huonopalkkasia ja typeriä.

…ärsyyntynyt toimimattomastaa kahviautomaatista, epämukavasta toimistotuolista, äkkijarruttelevasta bussikuskista, kasvissosekeitosta ympäri keittiön seiniä. Napureista, loskasta, kastuneesta hesarista, unohtuneesta laskusta. Elämästä. Paskapalleroita täynnä kaikki. 

… … …

Aamulla kun loska lensi kävellessä kantapäistä takaraivoon asti, näin Salmisaaresta ekaa kertaa kahteen viikkoon sillan yli Lauttasaareen asti. Kuuntelin Radio Helsinkiä ja muistin, että kaikki on hyvin.

Kaikki. On. Hyvin. Kunhan muistan taas valita paremmin.