Raum

Puuh, Helsinkiangstiin ei kyllä yhtään auta Helsingistä lähteminen. Olin viikonlopun Raumalla ja oi voi, vähän tekis mieli hypätä bussiin ja lähteä takas sinne missä kaikkialla on hiljasta ja sopivan tavallista. Ihmiset kulkee tuulipuvuissa ja autot pysähtyy suojatien kohdalle. Siellä Elias voi makoilla sen nimikkotuolilla ja vahtia pihan lintuja ilman, että se häiritsee yhtään ketään. Kirppareilla riittää lauantaina vilinää ja Prismassakäynti käy shoppailusta. 

Ja tiiättekö, uskomattominta kaikesta on ehkä se, että Raumalla on koti josta näkee ikkunasta ulos. Ihan oikeita puita. Ei kenenkään seinää tai autoja, vaan luontoa ja taivasta. Uskomatonta, tiedän. 

Perjantaina käytiin syömässä Gotossa ja se oli kymmenen kertaa mukavampi ja parempi kun ykskään Helsingin ylihinnotelluista muka-hienoista ravintoloista. Ottaiskohan ne mut sinne töihin jos kauniisti pyytäisin? Voisin opetella raumaakin. 

Arki tulee kuitenkin joka ikinen maanantai ja niin se tulee nytkin. Yhtä paljon liian aikaisin kun aina, höh. Pitää ehkä lopettaa nämä sunnuntaikirjotelmat, koska ne on aina yhtä surkeita. Kyllä se taas tästä kun maanantai koittaa.