Se kiltti tyttö
Minä olen aina ollut melkoisen kiltti tyttö. Tai ainakin järkevä. Jättänyt ne viimeiset ja usein ensimmäisetkin shotit juomatta, koska aamun hesarin lukeminen on kivempaa. Käyttänyt heijastinta ja pyöräilykypärää ja viettänyt pitkiä minuutteja karkkihylyllä valiten sitä juuri täydellistä karkkipussia sen kerran kun niitä karkkeja ostaa.
Jollain tapaa saan niistä tutuista rutiineista turvaa. Olen siitä aika rasittavaa seuraa, että haluan aina tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Vaikken suunnittelekaan menojani kalenteriin, ne pysyy mun päässä selkeässä ja turvallisessa järjestyksessä ihan ilmankin. Toimii ihan hyvin siihen asti kun bussi ei tulekaan, tietokone kaatuu tai jonkun muun suunnitelmat muuttuu. Eli toimii kauniisti ja turvallisesti siihen asti kun elämä tapahtuu.
Ja ihan ykskaks, se Reetta on tutustunut ihan toisenlaiseen itseensä. Sellaseen joka ostaa Shelliltä neljän euron pussin englanninlakuja ja herää syömään niitä ja kattomaan telkkaria keskellä yötä. Vaikka seuraavana päivänä on aikainen herätys. Siihen ihmiseen, joka ottaa bussin Giganttiin vesisateessa ja laittaa reippaasti yli kuukauden vuokran uuteen läppäriin. Tosta noin vaan. Syö aamupalaksi suklaakeksejä ilman minkäänlaista hajua siitä mitä töissä tänään tapahtuu.
Jos tyytyy kuuntelemaan merisään
ei tunne myrskyn vaaraa veneellään
ja eessä siellä on vain valloittamaton
Niin kliseistä ja niin pelottavan totta. Tämä live-a-little -Reetta myös nappasi liput viikonlopun PMMP:n keikalle. Vaikkei edes ole koskaan tykännyt koko tyypeistä. Luojan kiitos tajusin vasta nyt viimesen keikan kohdalla että nehän on ihan mielettömiä tyttöjä.
Vaikka eihän turvallisuudessa oikeastaan ole mitään vikaan. Paitsi se että salakavalan nopeasti se ei tunnu enää miltään. Hesarissa lukee joka aamu samat uutiset, kahvi ei maistu enää erityisen hyvältä edes täysmaidolla ja aamun pirteydestä ei osaa oikein nauttia kun ei muista miltä väsymys tuntuu.
Maha kipeänä lakuista ja suklaakekseistä, mutta onnesta soikeena uudesta läppäristä suosittelen koittamaan. Nappaamaan elämää hihasta, nauramaan tai itkemään sille mitä tapahtuu kun ei odota yhtään mitään.
(Ja koska oon niin hemmetin cool, mun uusi läppäri on Mac. Mikä tarkoittaa sitä etten saa tähän tekstiin rivivälejä oikein, eli se voi olla vähän normaaliakin kökömpää ja rumempaa. Mutta ei se mitään koska on tää vaa nii hiano!)