The day the earth smiled
Joskus on aikoja kun elämä ottaa päähän. Oma ja muiden naamat, työt, rahahuolet ja vielä toteutumattomat haaveet. Mutta silti, huolimatta aikaisista aamuherätyksistä ja sysimustasta syksystä, havahdun usein siihen miten hienossa paikassa saan elää. Sinä ja minä. On karkkia, ruokaa, hymyileviä ihmisiä, koiranpentuja ja jätskipalloja. On auringonnousuja, keskipäivän hellettä ja yön pimeitä tunteja.
Usein tosin vaan puhutaan siitä, miten ollaan hitaasti ja varmasti tuhoamassa meidän yhteistä kotia. On sotaorpoja, mustia silmiä ja sulavia jäävuoria. Sydänsuruja ja pilaantunutta maitoa. Vaan silti, näistäkin huolimatta, meillä on maailmankaikkeuden hienoin asuinpaikka. Miettikääpä sitä. On vettä, lämpöä, tuulta ja ilmaa. Kännyköitä, internettiä ja AIDSiinkin kai jo lääke. Ja sitten niitä vähän muita tärkeitä juttuja, kuten rakkautta ja naurua. Täällä, kaikilla meillä jotain noista ja ihan lähellä.
Meidän yhteistä kotia, maata juhlitaan siis tänään, päivänä jona maapallo hymyili. Toisen kerran ikinä maapallosta otetaan 1,4 miljardin kilometrin päästä valokuva. Ja ensimmäisen kerran koskaan me maan asukkaat tiedetään mihin aikaan se tullaan ottamaan. Voidaan sitten ottaa kaveria kädestä, hymyillä ja vilkuttaa. Ihan niin kuin missä tahansa valokuvassa. Paitsi että kuva tosissaan otetaan Saturnuksesta asti ja jo pelkästään oikean kuvanottoetäisyyden ja ajan laskeskeluun on tarvittu todella monta todella viisasta miestä ja naista.
1.4 miljardia kilometriä on käsittämättömän pitkä matka. Niin pitkä, ettei sitä voi edes ymmärtää. Mutta koska valokuvathan perustuu nimensä mukaisesti valoon ja sen liikkumiseen ja tallentumiseen, meidän täällä maapallolla pitää poseerata melkein puolitoista tuntia ennen kuin valokuvaaja siellä Saturnuksessa nappaa kuvan. Niin kauan kestää että meidän hymy matkaa sinne asti.
It will be a day to revel in the extraordinary achievements in the exploration of our solar system that have made such an interplanetary photo session possible. And it will be a day for all of us to smile and celebrate life on the Pale Blue Dot.My fondest wish is that you, the people of the world, do exactly that.I hope, at the appropriate time, regardless where or on which side of the planet you are, that you stop what you’re doing, go outside, gather together with friends and family, contemplate the utter isolation of our world in the never-ending blackness of space, relish its lush, life-sustaining beauty, appreciate the rarity it is among the Sun’s planets, and marvel at your own existence and that of all life on planet Earth.And then, by all means, rejoice! Hoot and holler, twist and shout, raise a glass, make a toast, dance beneath the diamond sky with one hand waving free, or celebrate in silence. Whatever it takes. But be sure to smile, knowing that others around the world are smiling too, in the sheer joy of simply being alive on a pale blue dot.
~Carolyn Porco
Founder, The Day The Earth Smiled
Pssst… Suomen aikaan kuva otetaan klo 00:27 tänä yönä.