When I’m worried and I can’t sleep I count my blessings instead of sheep

Viikonloppuna käytiin hakemassa avaimet herra jalkapalloilijan uuteen kotiin. Ja on muuten juurikin nyt menossa varmaankin herra jalkapalloilijan viimoiset peliminuutit, jos nyt ei ikinä, niin ainakin tällä kaudella. Farewell kanapasta ja rikkinäiset koivet. 

Mutta sinne se muuttaa. Ihanaan uuteen kotiin, joka on niin kiva että melkein itkin kun muistin että mun koti on edelleen täällä tyhmässä Helsingissä. Höh. 

Tänään on silti koitettu tehdä jotain muuta kuin mököttää. Nukuttu, syöty ja tehty vähän lisää ruokaa. Kunnon kodinhoitajan tavoin väsäsin jo huomisenkin ruuan valmiiksi niin ei sitten tarvi alottaa viikkoa työpäivän jälkeisellä nälkäkiukuttelulla. Ainakaan vielä maanantaina. Tein nimittäin semmosta kaapintyhjennyskanakeittoa että ois marttojen tädit ylpeitä. Yhen aanelosen mittaseen reseptiin kuuluu muun muassa riisipapereista leikattuja nuudeleita, vuohenjuustoa, chia-siemeniä ja kesäkurpitsaa. Semmottis. 

Nyt pistän koneen kiinni ja keskityn miettimään miten saan muutettua elämäni kauemmas Helsingistä lähemmäs jotain enemmän ihmisenkokoista kaupunkia.