Kolmenkympin kriisi

Myönnän kyllä olevani aika mummo monessa asioissa (harrastan puutarhanhoitoa ja käyn viikonloppuisinkin mieluiten nukkumaan viimeistään puoliltaöin), mutta tämä tuli silti vähän puskista. Ehkä kyseessä on orastava kolmenkympin kriisi, ehkä jokin muu.

Ensin menin balettitunneille. En ole koskaan oikeastaan tanssinut, jos puolivuotista rupeamaa alle kouluikäisenä ei lasketa. Sitten hankin elämäni ensimmäisen tatuoinnin. Sen jälkeen ilmoittauduin viulutunneille. Muistan vieläkin 14-vuotiaan kiukulla vannoneeni, etten enää ikinä, missään mahdollisessa tapauksessa, suostu koskemaan viuluun. 

Jokin on ilmeisesti napsahtanut lopullisesti päässä, koska kun opettaja heitti eteeni Mozartin konserton, en juossut kiljuen karkuun tai paiskannut viulua kiukuspäissäni seinään. Olin kiltti ja opettelin soittamaan sen. Ajattelin jatkaa tunteja keväällä. Tarkoittaakohan se sitä, että on kasvanut aikuiseksi?

Onneksi muut perheenjäsenet näyttävät hyväksyvän tämänkin harrastuksen. Ainakin tämä alla näkyvä tyyppi, ja ainakin toistaiseksi.