Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten kertonut minulle, että minulla olisi muutaman vuoden kuluttua lapsi, mies, omakotitalo ja kaksi koiraa, olisin ulvonut naurusta. Jos se joku olisi kertonut minulle, että harrastan puutarhanhoitoa, olisin ulvonut hysteerisesti. Jos joku olisi kertonut, että tänä kyseisenä vuonna hurahdan neulomiseen, olisin luultavasti muuttanut pysyvästi Etelä-Aasiaan, jotta minusta ei voisi koskaan tulla sellainen tyyppi.

No, tässä ollaan, ja vaikka Intian kuumuus houkuttelisikin, taidan säästää sikäläisen ilmaston lomamatkoja varten. Viime vuoden lopulla Paperikaupan Jenni nimittäin opasti minut alkuun neulomisen saralla. Edellinen neulomisyritykseni ajoittuu noin kuudennelle luokalle, epäonnistuneisiin villasukkiin (jotka äitini taisi neuloa loppuun). 

Jennin niksi oli simppeli, mutta nerokas: aloita mahdollisimman helposti, vaikkapa tuubihuivilla. Kun pääsin alkuun, olin joululoman aikana puolivahingossa neulonut kokonaisen tuubihuivin. 

Lankaa jäi vähän yli ja käsiä alkoi poltella, joten lopusta langasta valmistui samanvärinen rusettipanta. Varastin ohjeen Colour me -blogista, ja kaikista käsityötraumoista huolimatta onnistuin. Seuraavaksi aion siirtyä tulikokeeseen ja niihin villasukkiin. Kummitustalomme lattiat ovat nimittäin talvella melko viileät, ja villasukille olisi ihan oikeasti tarvetta. Toivottakaa onnea.