Jo ennen kuin tulin äidiksi, minulla oli pieniä pakkomielteitä siitä, mitä kirjoja tulevalle lapselleni pitäisi ainakin lukea. Olin säilönyt omia lapsuudenaikaisia suosikkejani milloin vanhempieni vintillä, milloin omassa kellarikomerossani. Yksi pahimmista peloistani oli, että lapseni ei tykkäsikään lukea.
Onneksi tykkää.

Peppi Pitkätossujen ja Muumi-kirjojen lisäksi muistissa oli pari ehdotonta lempparia, joita en kuitenkaan ole tähänkään mennessä löytänyt minkään edellämainitun vinttikomeron muuttolaatikoista. Toinen on Lewis Carrollin Eero -kirja, joka kertoo tarinan Eero-nimisen kissan traagisesta kohtalosta. Kirjaa ei enää saa uutena, mutta onneksi ainakin Helsingin kaupunginkirjaston kokoelmiin se vielä kuuluu.

Toinen on Lena Andersonin Maijan aakkoset, jossa aakkosia opetellaan kasveista kertovien lorujen avulla.
Käytin pari vuotta sitten lukemattomia tunteja kyseisen kyseisen opuksen etsimiseen huuto.netissä, ja onneksi lopulta tärppäsi. 

Kirjan kotimaassa Ruotsissa opus taitaa edelleen kuulua kirjakauppojen vakiovalikoimaan, ja koska kirja meiltä jo löytyy, päädyimme ostamaan Majas alphabet -muistipelin. Meillä on aika monta peliä kotona, mutta tästä muodostui heti koko perheen suosikkipeli, jota on pelattava ainakin yksi erä illassa. Siinä, missä lapsi tankkaa aakkosia, minä tankkaan kasvien ruotsinkielisiä nimiä.