Pois talviunilta

Muutama päivä sitten havahduin siihen, kuinka vähän kummitustalossamme oltiin viime talven aikana ulkona. Talvi ei ollut mitenkään erityisen hankala, mutta koin silti läpitunkevan pimeyden ja jäätävän viiman äärimmäisen ahdistavaksi. En pidä hiihtämisestä, luistelusta tai laskettelusta. Harmittelen tasaisin väliajoin sitä, miten harmillista on, että tässä maassa ei käytännössä voi surffata aallonharjalla.
Kaksi karvaista perheenjäsentämme pitävät huolen siitä, että pysyn liikkeessä ja saan raitista ilmaa vaikka mittari näyttäisi millaisia lukemia. Kukaan meistä ei kuitenkaan viihdy ulkona kovin kauaa silloin, kun ulkona pakastaa ja aurinkoa on kateissa.

Kun kevätaurinko vihdoin tuli esiin, olo oli kuin muumeilla talviunen jälkeen. Tältä täällä siis näyttikään, tällainen on meidän piha kun sinne paistaa aurinko, tuolta linnunlaulu kuulostaa ja miten kauniit lenkkimaastot meillä ovatkaan. 

Aika kivaa.