Ladataan...
SPUTNIK CITY

Olin lähdössä loppukesäksi pois.

Istuimme kalliolla ja heittelimme pikkukiviä järveen. Puhuimme turhista asioista. Puhuimme asioista, joista olisi pitänyt puhua kauan sitten.

Lopuksi hän halasi ja toivotti hyvää matkaa.

Eräänä yönä maa järisi heikosti. Minä heräsin, paikalliset tuskin käänsivät kylkeään.

Ajattelin: ehkä olisin sittenkin voinut olla sinun. 

Ladataan...

Ladataan...
SPUTNIK CITY

Aikaisin aamulla ennen töihinlähtöä talutin hyvin palvelleen vanhan ystävän pitkin lastaussiltaa viimeiselle matkalleen. 

Aamu oli kaunis, niin kuin aamut ovat viime päivinä olleet. Kirkas taivas, kasteinen maa. Tallissa oli rauhallista.

Kuljetuskopissa silitin tuttua läsipäätä. Hevonen hamusi heinää suuhunsa. Se oli tottunut matkustamaan. 

Pitkin päivää mietin: eläinten kanssa jäähyväiset alkavat oikeastaan jo ensitapaamisesta. Toiset kulkevat rinnalla muutaman lyhyen kuukauden, toiset kymmeniä vuosia. Silti eron hetki on läsnä jo kömpelössä koiranpennussa. Se on läsnä uteliaassa nuoressa hevosessa, jolle kaikki on vielä uutta ja jännittävää. Sitä katsoessasi tiedät jo, että teistä kahdesta sinä tulet todennäköisesti elämään pidempään ja että sinun osasi on päättää tämän toisen olennon elämästä ja kuolemasta. Se tulee tekemään vähän kipeää.

Mutta jos myöhemmin muistat pehmeän turvan ja lämpimän hengityksen hiuksissa, yhteiset kävelyt narskuvassa lumessa, muistat senkin kuinka välillä olisit vain halunnut lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa, ja sitten kuitenkin kiipesit satulaan ja tanssitte hetken yhdessä, ja siinä katoavassa hetkessä olit kuin hevonen itsekin, murehtimatta mennyttä tai tulevaa, minä sanon sinulle:

Se on sen arvoista.

Hevoselle minä sanoin: 

Kiitos.

Ladataan...
SPUTNIK CITY

Puhun nyt kuolemasta.

Vielä vähän tarkemmin koiranpennun kuolemasta.

Eilen tapahtui jotain, mitä kukaan ei osannut edes pelätä: yksi kolmesta koirastamme karkasi maantielle ja juoksi suoraan kuorma-auton alle. Lyhyt elämä loppui. Koiran kannalta oli kai armollista, että se ei varmasti joutunut kärsimään hetkeäkään. 

Kannoin sen pienen, ruhjoutuneen ruumiin tienpielestä autoon. Se oli vielä aivan lämmin, kunnes ei sitten enää ollut.

Siskoni huusi koko illan kuin haavoittunut eläin. Se oli hänen koiransa.

Tänään tien yli juoksi kettu. Painoin jarrua. 

Kultapieni. Me rakastimme sinua niin paljon.

Pages