Väliinputoajan juhannus

Tämä tapahtuu juuri nyt.

Juhannuksena ihmiset pakenevat kaupungeista kesämökeille ja festareille, kokoontuvat yhteen sukulaisten ja ystävien kanssa, grillaavat, juovat, saunovat, uivat, riitelevät ja rakastavat. Näinhän sen yleensä ajatellaan menevän. Näin minäkin ajattelen.

Mutta mitä tehdä, jos ystäväpiiri on vakiintunut viettämään aikaa merkittävien toistensa kanssa, sisarukset samoin, ja vuodesta toiseen ei huvittaisi olla se pariton kummajainen, joka istuu iltaa vanhempien, isovanhempien tai muiden joka tapauksessa reippaasti vanhempien ihmisten seurassa ja on siinäkin vähän ylimääräinen? 

Mitä tehdä, jos yksin jäämisen pelko jäytää vuosi vuodelta voimakkaammin? Tätäkö tämä nyt on.

Juhannustaikoja vai? 

Sanoisin, että kaksi toissapäivänä kotiin haettua koiranpentua auttaa huomattavasti enemmän.

P.S. Kuvasin kännykällä, sori.