Masennus on Kutsumaton Vieras
Se pujahti näätänä vikkelästi oven raosta. Kutsumaton vieras. -Ei sinua ole kutsuttu tänne. Et voi jäädä, sanon sille jämäkästi sen tutkiessa huoneistoa. Piittaamatta sanoistani se tutkii paikkoja ja jää hykertelemään nurkkaan patterin viereen. Ulkona vihmoo viileä itäinen tuuli. Sillä on varmaan kylmä, kun nokkakin tuollatavoin niiskuttaa. -Aamulla kipität sitten tiehesi, sanon sille.
Vieras on epäkohtelias. Isoin elein se yrittää kiinnittää huomioni. Yritän komentaa sitä pitämään nokkaansa soukemmalla. Metelöidä ja puhista nyt tuolla tavoin. Hännällään se alkaa pölistä pitkin kämppää. Ei täällä nyt noin pölyistä ole. Se huiskii niin kovaa, että vie väritkin mukanaan.
Se on myös ahne. Käydessäni pöytään se istuu vastapäätä vaatien osansa ruuasta. Se alkaa nuuskuttaa ruokaa niin kovasti, että se vie maun mukanaan. Ei tällainen mauton esitys maistu enää ja jää syömättä.
Kutsumattoman vieraan läsnäolo on painostava ja ahdistaa. Lasken kylpyveden ja annan lämmön levitä jäseniin. Tänne se ei taatusti tule. Ne ei varmasti tykkää kuumasta vedestä.
Luulin väärin. Sieltä se pomppii ja alkaa kapuamaan ammeen laitaa. Se molskahtaa vaahdon sekaan ja alkaa polskia ja pärskiä. Ihan kuin se imisi itseensä kaiken lämmön ja jäljellä on enää vain haaleaa vettä. Vaahtokin katosi. Katso nyt mitä menit tekemään! Välinpitämättömänä syytöksiin se loikkaa vaivattomasti ammeesta ja tassuttaa tiehensä turkki märkänä.
Minun sänkyynihän et mene! Se on jo valinnut paikan jalkopäästä ja rohisee siellä unta, jota kutsumattomat vieraat kaiketi näkevät. No, kunhan pysyy siellä.
Unta odottaessani se herää. Se alkaa pomppia pitkin sänkyä ja puhua pulputtaa joutavia. Kuka tässä nyt enää voi nukkua? En kiinnitä siihen mitään huomiota. Se alkaa puhua vielä kovempaa. Huomio on kiinnitetty vaikka en haluaisikaan myöntää sitä. Se puhuu kauheita asioita.
Yhtäkkiä on hiljaista. Kuulen vain omien kyyneleideni vierimisen. Kutsumaton vieras on asettunut viereeni. Yö on vaikea, koska vieras on levoton nukkuja. Unissaan se tassuillaan tökkii voimakkaasti kylkeeni. Vaihtelen jatkuvasti asentoa. Se kuorsaa isoon ääneen ja puhuu unissaan. En voi unohtaa sen sanomia asioita.
Aamulla herätessäni huomaan kutsumattoman vieraan asettuneen kerälle rintani päälle. Miten siitä on yhdessä yössä tullut noin suuri? Yö on kaiketi syöttänyt sille herkkupaloja nukahdettuani ja se on lihonut. On vaikea hengittää ja ahdistaa.
Tietenkin tuollainen turjake nukkuu puolille päivin. Kyseinen löllömaha vie tilaa enemmän ja enemmän asunnostani. Sitä ei voi olla huomaamatta vaikka se ei puhuisi.
Kutsumaton vieras vie voimia. Se jäi muutamaksi päiväksi, sillä en saanut sitä liikahtamaan. Niin iso siitä oli tullut. Enää ei ole tilaa muualla kuin omassa sängyssä.
Mutta kuten muidenkin vieraiden, senkin aika on lähteä. Lihonneena ja turvonneena se vaappuu tiehensä. Saattaa mennä loisimaan jonkun toisen luo, joka hänet tietää. Kutsumattoman vieraan lähdön jälkeen asunto on vielä väritön ja melko sotkuinen. Mutta minun on helpompi hengittää.
Vielä minä tämän asunnon väritän uudelleen.