Fakta #1

Vielä on hieman hämärää. Silmät siristellen katson puhelinta. Puhelimen sokaiseva valo iskee sadan auringon voimalla ja silmät sulavat. Itsepäisellä tahdonvoimalla haastan näytön kirkkauden silmät vuotaen. Koska on pakko katsoa onko maailmalla tapahtunut mitään jännittävää. On aika nousta. Vähän on nälkäkin. Pyörien nousen istumaan villasukkia hapuillen. Haukotukseni vetää vertoja leijonalle. Mihin nakkasin eilen villatakkini? Tukka pystyssä raahustan unenpöpperössä keittiöön keittämään puuroa ja kahvia. Ajatuksenjuoksu on vielä tahmainen. Paljonko nyt näitä kahvinpuruja tähän puuroon tulikaan?

 

 

Huomenta just Sulle! Miten Sun aamusi on alkanut? Nukuitko hyvin?

Minäpä kerron sinulle jotain, mitä et ehkä heti uskoisi. Minä pidän aamuista vaikka uninen olenkin ja ylös nouseminen on toisinaan suurten turnajaisten takana. Aamuissa on jotain herkkää, kirpeää ja jollain tavoin inspiroivaa. Se johtuu ehkä ennen kaikkea siitä, että ihminen on unenpöpperössä niin suloinen ja hivenen haavoittuvainen. Minä tykkään myös panostaa aamuihin. On kivempi herätä kun tietää, että jääkaapissa odottaa jotain hauskaa aamupalaa. Aamuina, jolloin täytyy olla hyvissä ajoin jossain, pyrin tekemään aamusta mahdollisimman miellyttävän ja kivuttoman. Pääasia on, että saan syödä ilman kiirettä. 

 

 

Tänään minulla ei ole ollut kiire minnekään. Hitaat aamut ovat parasta! Kuuntelen yleensä musiikkia samaan aikaan kun valmistan aamupalaa. Tänä aamuna oli herkkupuuroa jäisillä pensasmustikoilla ja muutama tuhti kuppi kahvia. Ai että! Ja yleensä samaan aikaan kun syön, tykkään katsoa jotain sarjaa. Yksi päivä huomasin Frasierin olevan Viaplayssa! Ai ettien että! En edes tiedä mikä siinä ohjelmassa on minusta niin miellyttävää, mutta ovathan ne Cranen pojat velikultia.

 

Tänään on siivouspäivä, hyhhyh.

 

Ihanaa lauantaita just Sulle!
-Outolintu