Älkää jatkossa heittäkö meloninkuoria ikkunasta pihalle, kiitos!

Yleisön pyynnöstä ostin vesimelonin. Leikkasin sen. Kaikki neljä lasta hurrasivat innoissaan. Käänsin selkäni.

Jengi oli jo karannut ulos, koska isi grillaa ennen kuin lähtee yötyövuoroon. Lähetin kuvan perheen WhatsAppiin. Poistuin paikalta. Aikani marjailtuani palaan takaisin rikospaikalle.

Taas viesti perheen WhatsAppiin. Hyvä yritys. Oikea suunta on löytynyt. Tässä on selkeää potentiaalia. Mä uskon teihin. Te selviitte tästä, hei. Poistun paikalta. Grilliruoka alkaa kuulemma olla valmista.

Enää ei jaksa sanoa. Enää ei kannata sanoa! Meloniroskat sentään menivät roskiin! Tiskit ja muruset jäivät. Kiitän ja siivoan ihan itse loppuun.

Syötiin koko jengi grillisafkat ekan kerran terassilla tänä kesänä. Sissos meistä lähtee vuosi vuodelta vain kauheampi meteli! Varmaan fasaanit, siilit ja oravat lähtivät viikoksi evakkoon kuuroutumisen pelossa. Muut asukkaat eivät pääse niin helposti pakoon 🙈🙉🙊

Ruuan jälkeen köpsyttelin sisälle ja kurkkasin ulos avoimesta ikkunasta sulkeakseni sen.

Taas passiivisaggressiivinen viesti perheen WhatsAppiin. ”Älkää jatkossa heittäkö meloninkuoria ikkunasta pihalle, kiitos!” En kyllä hae. Saa joku rohkea eksoottisen evään.

On tämä työmaa!