Kauhean luurankoasun ongelmat

Kolmevuotias on koko talven halunnut käyttää yöasuna vain ja ainoastaan luurankohaalaria. Olen sen ostanut vuosia sitten isoveljelleen, joten yökkäri on yhden tuhannen yötä jo kokenut. Sen on näköinenkin. Polvessa on niin iso reikä, että jos sitä vielä vähän repii isommaksi, mahtuu koko jätkä siitä kulkemaan haalariin eikä vetoketjua tarvita. Toisessa polvessa on jo aluillaan toinen samanlainen luukku. Paikata ei oikein voi, kun kangas on niin haperoa, että isompi pieru tai yskäisy halkaisee sen.

Lemppari on lemppari eikä siitä luovuta. Siispä oli pakko hakea luovempaa ongelmanratkaisua eli hommata uusi luurankopuku. Mistä? Googletin ja selasin isoimmat vaateketjut läpi. Ei ole. Halloween meni jo tai sitten olen hyvin ajoissa. Pääsiäinen olisi kyllä tulossa.

Zalandossa oli tasan yksi vaihtoehto. Se ei ollut haalari vaan pyjama. Vähän jänskätti, kelpaako pyjamamalli. Istutin mösjöön alas ja kävin keskustelun kolmevuotiaan tasolla luurankoyöasuista. Heitin itseni kanssa ylävitoset, kun ehdotukseni meni läpi. Me tilaisimme Zalandosta uuden luurankoyökkärin ja vanha risa saisi mennä pois! YES!

Tänään hain paketin Smart Postista. Pahin pelkoni kävi toteen, eli paketti oli kaikista ylimmässä luukussa. Kun ovi aukesi, en nähnyt mitään. Käsikopelolla en löytänyt kuin tyhjää luukusta. Pyysin apua omaa pakettiaan noutamaan tulleelta minua yhden höyhenen verran pidemmältä rouvalta. Saimme yhteistuumin pakettini alas. Hän piti kiinni kärryistä ja minä kiipesin. #pitkäteiymmärrä

Paketista kuoriutui edelleen ostajalleen mieluiset luurangot ja bonuksena kyljessä tuli myös kummitukset. Ne eivät olleet mieleen, joten täytyy neuvotella isoveljensä kanssa, haluaako hän kummitella. Kolmevuotiaan mielestä kummitusasu on pelottava. Luuranko kyllä kelpaa. Logiikka?