Kyllä muksut osaa järjestää yöhön tapahtumia

Isämiehellä on (taas) viiden yön yötyöputki. Kun näin tämän työvuorolistan, joka on täynnä näitä viiden rykäisyjä, kysyin, eikö teillä kukaan muu tee enää yövuoroa? ”Ootsä korvaamaton äijä!” Vastaus annettiin rasittavalla teiniäänellä: ”MitäPÄ LUUlet?” En siis kysy enää. Sanonpa vain, että opiskelkaa ihmiset hoitoalalle ja pysykää siellä duunissa, niin meidän iskän ei tarvis olla niin kauheesti duunissa. Semmonen normaali päivävuoro olisi joskus kiva. Tämä yökyöpelilista johtuu siitä, että heillä on (taas) kaksi hoitsua liian vähän eikä uusia halukkaita ole tilalle. Odottelen, koska tämä läsähtää yhteiskunnan tuulettimeen vielä pahemmin, mutta joo…

On kuulkaa ollut öisin tapahtumia! Mun lemppari on aina: ”Äiti, äiti, äiti!!!!”, ”Mmmmmm?”, ”Mulla on pissahätä! Mä käyn vessassa!”, ”Hmmm…”

Lauantaina ensin klo 22.30, kun meillä oli teinarin kanssa Dracula Untold pahasti kesken, kuului parku pikkupoikien huoneesta. Herra 3 v halusi pissalle. Vartin myöhemmin yläkerrasta kopisee yksi tytteli alakertaan ilmoittamaan, että menee nukkumaan, kun saa tämän jäätelön tästä syötyä. Sitten se kopisee takaisin ja herättää herra 4 veen. Herra 4 v istuu ihan pöpperössä sängyn laidalla puhumassa sekavia. Ei ole pissahätä. Peitellään siis takaisin nukkumaan.

Saatiin leffa loppuun ja hiivitään teinin kanssa molemmat omiin kammioihimme. Koira vinkuu. Sipsutan katsomaan what is the problem. Vesi on loppu kupista ja sen äärelle on tuupertunut piski, joka pystyy enää vain heiluttamaan häntää. Vettä kuppiin ja koira kokee ihmeparantumisen. Komennan piskin nukkumaan ja se alkaa ähertää unikieppiänsä petiinsä. Hiivin takaisin makkariin.

Saan itseni vällyjen väliin, kun pikkupoikien huoneen ovi napsahtaa auki. Sieltä läpsyttää paljain jaloin makkariin herra 4v. Hän kömpii sulavasti isämiehen paikalle ja kiskoo mitään puhumatta peiton korviinsa. Ehdotan, etteikö hän voisi mennä takaisin omaan sänkyynsä. ”Ei! Siellä on niin äänekästä!”

Parin tunnin päästä kuuluu mossahdus ja parku. Herra 4 v on tipahtanut jonnekin sängyn ja yöpöydän väliin. Onneksi hän ei voi iskeä kalloansa yöpöydän kulmaan, koska olemme ennakoineet ja siirtäneet juuri tämän takia yöpöydän kauemmas. Siellä se ihmemies nyt kuitenkin ulvoo. Nostan ulvojan sänkyyn. Päähän otti kipeää. Tässä kohdin ei tod vaihdeta omaan sänkyyn, koska tilanne vaatii äidin kainalon. Silittelen ja pusuttelen tyypiltä tajun kankaalle. Oikea käsivarteni puutuu. Etsin unta hyvän aikaa.

Seuraavaksi herään, kun herra 3 v kiipeää muuttokuorman kanssa meidän väliimme. Hänellä on mukanaan puolimetrinen pehmokrokotiili, Kapteeni Koukun koukkukäsi, lippis ja jokin kova esine, ehkä pikkuauto. Hänen sisustaessaan tilaansa, ehdotan etteikö niinkö millään voi pysyä omassa pedissä? Kuulemma ei, kun velipoikakin on täällä. Hän muuten nukkua posottaa koko toimituksen ajan. Kun lelut ovat järjestyksessä, isäntä itse iskee päänsä patjaan ja alkaa nukkua.

Tuntuu, että olen juuri nukahtanut, kun herra 4 v tönii minut hereille. Vuorossa on klassikko-osasto:  ”Äiti, äiti, äiti!!!!”, ”Mmmmmm?”, ”Mulla on pissahätä! Mä käyn vessassa!”, ”Hmmm…”

Kun paljaat jalat läpsyttävät takaisin, ehdotan, eikö hän voisi mennä omaan sänkyyn. Kuulemma ei, kun pikkuvelikin on täällä. Aivan sama. Yritän nukahtaa noin 40 cm tilaani, joka erottaa minut sängyn reunasta.

Unessani oli komea vampyyri, kunnes taas lattialla kolahti. Miten joku voi tippua kaksi kertaa sängystä saman yön aikana? ”Äiti, minä putosin taas!!!” No shit Sherlock! Vahingot tutkittuani ehdotan napakammin omaa sänkyä. Sieltä ei ilmeisesti tipahda yhtä helposti. Herra 4 v läpsyttää vihdoinkin omaan petiinsä. Pamauttaa huoneensa oven vielä komeasti kiinni.

Kello on puoli neljä, kun herra 3 v aloittaa vieressäni ahkeran pyörimisen. Luettelen mielessäni pitkän rivin oikeastaan sangen kekseliäitäkin kirosanoja. Ei kai tuo ole heräämässä? Neljältä hän nousee istumaan: ”Äiti, minä olen hereillä! Mennään olkkariin!” Mutisen olevan yö ja esitän nukkuvaa. Hetken se siinä tuumii, mutta onneksi iskee päänsä takaisin patjaan.

Noin tunnin päästä sama uusiksi. Otan herra 3 v tiukasti kainalooni ja hyssyttelen uneen.

Kello ei ole vielä seitsemää, kun se nyt sitten on oikeasti niin hereillä, että on turha enää tehdä mitään. Mä olen hävinnyt tämän pelin. Herra 3 v juoksee pissalle ja palaa sen jälkeen keräilemään lelujaan selittäen koko ajan kovaan ääneen höpöhöpöjuttujaan. Siitä vauhdikas matka jatkuu olkkariin leikkimään. ”Laita Pikku Kakkoneeeen!” se sieltä huutelee. Makaan x-asennossa sängyssä ja yritän kuvitella itseni muualle. Ulko-ovi kolahtaa. Isämies saapuu kotiin ja telkkari alkaa säksättää.

”Se on hereillä jo”, hän tulee kuiskaamaan, siis kuiskaamaan! Kuka täällä nukkuu? Ei edes herätä intohimoisesti suudellen kuin prinssi Tuhkimoa. Siihen se suoristaa ruotonsa peiton alle, ruuvaa päänsä tyynyyn ja toivottaa hyvää yötä. Sanon jotain sellaista, että tässä on ollut pari muuttujaa ja yö on menty parin tunnin pätkissä. Käskee ottaa päikkärit. Kunhan pysyn elossa sinne saakka.

Raahaudun olkkariin, jossa odottaa oikein aurinkoinen ja suloinen pikkupoika. Se olisi aamupalan aika. Koira herää.

Herra 4 v sahasi tukkia eli nukkua posotti yhdeksään saakka. Kymmeneltä neitokainen kolistelee tyhjä jäätelökippo kädessään alakertaan. Herra 3 v juoksee puoli yhdeltätoista herättämään teinin. Tosin he saapuvat alakertaan paljon myöhemmin, koska 3 v halusi nähdä, kun teinari pelaa Mario Kartia.

Saisinko ne saamarin päikkärit ennen kuin alan kokata ruokaa koko komppanialle? Vielä kaksi isämiehen työyötä jäljellä. Ensi yönä ei voi olla yhtä tapahtumarikasta! Eihän? Miten joku voi tippua peräkkäin kaksi kertaa sängystä?