Hiljattain julkaistiin uusi ilmastoraportti, joka oli karua luettavaa. Normaalioloissa olisin lopettanut raportin lukemisen suojellakseni itseäni ikävältä informaatiolta, jonka edessä olen kuin sillin pissi valtameressä. Nyt oli pakko lukea ja sisäistää lukemansa. Tiesin saavani pian vastata kysymyksiin ja keskustella asiasta teinarin kanssa.

Mediaa seuraavalta teiniltä eivät ole jääneet huomiotta sään ääri-ilmiöt meillä ja maailmalla. Mielikuvat palavista koalakarhuista tai hukkuvista jääkarhuista tulvan alle katoavista ihmisistä puhumattakaan ovat jääneet verkkokalvoille. Olemme yhdessä sopineet,ettei pikkusiskolle vielä kerrota söpöjä saimaannorppia uhkaavasta lumettomien talvien karusta kohtalosta.

”Tiedätkö äiti, kuinka lämmintä on just nyt Sisiliassa? Voiko meillä olla joskus yhtä lämmintä?”

”Miksi Trump ei uskonut ilmastonmuutokseen? Kuinka paljon damagea se teki?”

”Kato äiti, mä löysin videon, josta näkee, mitkä maat ja kaupungit jäävät veden alle, jos kaikki mannerjäätiköt sulaa. Mekin ollaan sitten meren pohjassa.”

Miten näihin vanhempana reagoit? Miten helppoa olisikaan vastata kaikkeen vähättelevästi tai ”höpöhöpö”. Jos kieltäisi vanhempana koko ilmastonmuutoksen? Jos takavarikoisi lapseltaan pääsyn nettiin ja kaikkiin maailman uutislähteisiin ja lopuksi sulkisi koko ihmisen kasvatussäkkiin.

En halua toimia niin. Olen ollut faktalinjalla. Asiallinen mutsi. Olen yrittänyt parhaani mukaan kaivaa vastauksia ja jakaa oikeaa tietoa luotettavista lähteistä.

Niillä toimilla aiheutan kuitenkin ilmastoahdistusta teinille.

Tieto lisää tuskaa myös allekirjoittaneella. Katsottuani tuon teinin jakaman videon veden alle jäävistä maista ja kaupungeista, aloin googlata aihetta lisää. Maksanko turhaan asuntolainaa, jos tämä torppa on särkien käytössä hetken kuluttua? Minne me sitten muutetaan? Onni onnettomuudessa on se, että ehdimme kyllä väistää ajoissa alta pois. Missä sitten minun jälkipolveni aikanaan asuvat? Nähtäväksi jää, pysähtyykö jäätiköiden sulaminen vai onko tämä alue jälleen merenpohjaa. 

Samaan hengenvetoon ilmastoraportin kanssa saapui tieto, miten golfvirta saattaa pysähtyä. Jälleen istuimme teinin kanssa hiljaa kännykät käsissämme. Miten tämä ristiriitainen tieto otetaan vastaan? Onko Suomi tulevaisuudessa kuuma pätsi vai kylmä erämaa? Asuuko täällä miljardeittain ilmastopakolaisia vai onko tämä Smaugin autioittama maa? Pääseekö hiihtäen Englantiin? Muutetaanko me sitten sinne Sisiliaan?

Kaikkien ilmassa olevien muuttujien keskellä tulevaisuuden odottaminen ei ainakaan käy tylsäksi. Se on pelottavaa. Se on ahdistavaa. Ainakin me yritämme jakaa ahdistusta yhdessä. Ehkä se on siten kevyempi kantaa?