Uusi vähähiilarinen elämäni

Päätin alkaa laihduttaa. Siis ihan päätin. Alkuun tärkein pointti.

  1. Enää en laihduta ulkonäön vuoksi. En koe olevani suohirviö tai järkyttävän läski. Olen viihtynyt tässä koossa jo viitisen vuotta. Opin jo hyväksymään oman kokoni. Suosittelen body positive -ajattelua ihan jokaiselle. Kaikki vartalot on okei.

Jatketaan juttua.

Olen oman laihduttamiseni asiantuntija. Olen laihduttanut useita kertoja ja pudottanut yhteensä ainakin noin 60 kiloa eri kohdissa elämääni. Ensin laihdutin lapsena, sitten laihdutin nuorena. Painonvartijoiden konstien avulla kilot karisivat. Luulin silloin laihduttamisen kuuluvan naiseuteen ja naisen elämään. Ajattelin vain hoikan tytön olevan kaunis ja poikien mieleen. Lihavuus oli noloa ja rumaa. Muistan edelleen sen järkytyksen, kun paino ei alkanutkaan enää nelosella vaan vaaka näytti 50 kiloa painoa. Olen noin 158 cm pitkä. Syömiseni oli tuolloin todella vinoutunutta. Päiväni ainut ateria saattoi olla Tupla-patukka.

Nuorena aikuisena bussi vaihtui henkilöautoon ja kouluruoka siirtyi Mäkkäriin. Portit aukenivat kaikkien mahdollisten herkkujen ja hyvien ruokien maailmaan, jonne ei aiemmin maaseudun tytöllä ollut asiaa. Siis ruokahan oli hyvää! Alkoi jojoilu. Vuorotellen nautin ruuasta ja laihdutin. Kaikki tuli kuohuvan siiderin paineella takaisin. Ainoastaan peilikuvan vuoksi rääkkäsin itseäni. Karppasin ja sen jälkeen alakarppasin. Ahdistuin, kun vuosia vanhat vaatteet eivät mahtuneetkaan päälle.

Elämä rauhoittui. Minut ja vartaloni hyväksyttiin muiden toimesta. Itse en ollut vieläkään tyytyväinen. Kaksi lasta synnytettyäni laihdutin PT:n avulla rytinällä noin parikymmentä uutta ja vanhaa raskauskiloa. Sitten sain kaksi lasta lisää. En nähnyt enää varpaitani. Se oli ihan uutta. Olin isoimmillani koskaan. Neljän lapsen äitinä minulla ei ollut aikaa laihduttaa.

Koin siitä suurta huonommuutta, kun ”minulla ei ole aikaa laihduttaa”. Sehän on tekosyy. Aina on aikaa itselle. Aina pitää olla aikaa kokata, leipoa, jumpata, pumpata ja juosta ulkona itsesi hyväksi. Aina pitää satsata itseensä.

Se ei nyt vain mennyt niin. Mieheni tekee kolmivuorotyötä. Aikani meni lapsilleni 6-0. Kilot jäivät. Ne pysyivät. Varmasti olen ihan ansaitusti jonkun mielestä täysi luuseri, kun en löytänyt aikaa pumpata pakaroita pienemmäksi. Huonoa ajankäyttöä, eikö? Vaati työtä päästä noiden ajatusten yli. Opettelin pienin askelin olemaan armollinen itselleni.

Opettelin pala palalta, sentti sentiltä hyväksymään omaa vartaloani. Pieni lapsi sanoi: ”Äiti, olet ihanan pehmoinen” tai ”Äitien kuuluu olla pehmeitä ja lämpöisiä”.  Kysyin mieheni mielipidettä peilikuvastani: ”Siinähän on ihan soiva peli”.

Aloin ymmärtää, miten ulkonäkö on tasan se, mitä sinä itse peilissä näet. Kauneus on katsojan silmässä ja niin. Jokainen vartalo on erilainen. Tällä pallolla on tilaa kaikenlaisille vartaloille. Ole ylpeästi sinä.

Tee bikinivartalo. Ota bikinit ja lisää siihen vartalo. Piste.

Minä uskalsin ostaa ja pukea ylleni ensimmäiset bikinini 39-vuotiaana. Kukaan ei tuominnut minua rannalla.

Koska viimein neljänkympin kohdalla opin jotain tärkeää, tuntuu rikolliselta aloittaa laihduttamaan. Olen kuitenkin tyytyväinen siitä ajatuksesta, etten tee sitä ulkonäön vuoksi. Olen sen näköinen kuin olen.

Nyt vihdoin olen tilanteessa, jossa minulla on aikaa itselleni. Nuorimmainen on kolme vee. Hän ei enää syöksy pää edellä sementtiin, jos käännän selkäni hetkeksi.

No, miksi se sitten laihduttaa?

Ylipaino ei tarkoita automaattisesti sitä, että on sairas tai terveys on kriittisessä tilassa. Olen kuullut lauseen: ”Miten sinulla voikin olla näin hyvät verikokeiden tulokset, vaikka oletkin tuollainen keskivartalolihava”. Kävin viime viikolla verikokeissa. Kaikki kunnossa. Ei ole edes kolesterolia.

Minulla kuitenkin on terveysongelma nimeltään niska-selkä-hartia. Selkäni on ollut aina huono eikä paremmaksi muutu. Niskaan kasvaa kyttyrä. En enää keksi muuta vaihtoehtoa helpottaa kroonista särkyä, kuin yrittää saada etureppua kevyemmäksi.

Kuten luit, olen kokeillut jo vähän kaikkea. Tiedän, mikä toimii minulla ja mikä ei varmasti toimi. Netti on täynnä erilaisia valmennuksia. Ostin alennuksessa olleen 8viikkoa valmennuksen osoitteesta: https://www.8viikkoa.fi/valmennukset 

Valmennus perustuu vähähiilariseen ruokavalioon. Aluksi noudatin tarkkaan annettua ruokavalioa ja kokkasin omat sapuskani sen mukaan. Nyt osaan jo valmistaa ruokani ilman ohjeita. Paino on pudonnut kilon per viikko.

Siirtyminen vähähiilariseen on ollut yllättävän helppoa. En koe nälkää ja saan kuitenkin syödä maistuvaa, hyvää ruokaa monipuolisesti. Aion olla kuitenkin itselleni armollinen tämänkin projektin suhteen. (Viime viikonloppuna söin yhden pienen pienen pienen pallon jätskiä -shhhh…)

Hiilarihomman oheen aloitin toisenkin ennenkuulumattoman asian. Käyn kerran viikossa ohjatulla kuntosalitunnilla. Kävin ekan kerran tällä viikolla ja kaikki meni hyvin. En jäänyt kiinni mihinkään laitteeseen, kukaan ei tuijottanut tai kertonut, että teen jotain ratkaisevan väärin. En ole käynyt kuntosalilla varmaan noin kahteenkymmeneen vuoteen. Jos nyt käyn edes kerran viikossa, se on kova juttu ja selkäni hurraa.

Sanon vielä kerran, että aion olla itselleni armollinen. Toivon, että saan apua kipeään selkään.

hyvinvointi hyva-olo terveys ruoka-ja-juoma
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *