Viisivuotiasta ei saa halata

Olen viime aikoina jälleen kerran ihmetellyt sitä, miten erilaiset neljän lapsemme temperamentit ovat. Teinari, joka muuten on juuri ohittanut pituuskasvussa äitinsä, on sangen rauhallinen ja hötkyilemätön sekä tarkka ja pedantti. Neiti 10 vee on vauhdikas, räiskyvä, boheemi Hulda Huoleton ja supersosiaalinen seikkailija. He ovat kuin yö ja päivä.

Herra viisveetä ei saa halata, pussata tai ohikulkiessa pörröttää hiuksia. Usein pyydän ja anelen häntä syliini, mutta vastaus on jyrkkä ei. Sitten kun koittaa se tilanne, jolloin hän kapuaa syliini, en malta olla pussaamatta tai nuuskuttamatta. Siitä taas seuraa reaktio: ”LOPETA!” Muutoinkin hän on sanojensa mittainen mies. Kun olen kysynyt, miksi en saa halata, vastaus on: ”Sen voi vaan sanoa”. Tällä hän tarkoittaa omaa tapaansa juosta luokseni, sanoa ”Minä tykkään sinusta” ja juosta pois. Asiat voi vaan sanoa, ei tarvitse ryhtyä toimiin.

Herra kolmevee sen sijaan sanoo: ”SYLIIN!” ja kiipeää suoraan kohteeseen vaikka kaikki kaffikupit, kuumat juotavat ja neuletyöt puikkoineen lentelisivät kohteen käsistä. Epäilen hänen haaveensa olevan ikuinen rintareppu tms. kengurupussi, jossa hän saisi matkustaa koko ajan minussa kiinni. Hän on itse kerran sanonut olevansa ”äidin pehmolelu” ja siitä tämä termi on jäänyt käyttöön. Joka ikinen aamuyö saan tämän ”pehmolelun” kainalooni. Se on sitkeä bumerangi. Vaikka kuinka monta tämän ”pehmolelun” palauttaisin sänkyynsä, herään sen vierestä.

Olen muuten kirjoittanut lasteni temperamenttieroista ennenkin täällä: klik.

Seuraavaksi kissauutisia. Olen pohtinut myös sitä, koska olisi aika tilata Milolle sterkkausaika eli pähkinäin särjintä? Minä kun en mitään pähkinöitä vielä näe enkä tunne häntänsä alla. Se on selvää, että Milo pitää leikkauttaa ajoissa ennen ensimmäistäkään merkkauspissaa.

Milo on ihana, mutta yksi raivostuttava piirre on ilmaantunut, josta minä ja Milo kovaäänisesti keskustelemme. Nimittäin Milo pitää peikonlehden ja aarnipeikonlehden tukikeppejä raapimapuinaan. Peikonlehti on jo pari kertaa kopsahtanut ruukkuineen nurin, kun tukikepissä roikkuu kissa väärinpäin. Nykyään koko perhe huutaa jo hädissään, kun Milo hyppää kukkapöydälle. Ehkä hän pian hoksaa, etteivät nuo oikein tykkää tästä.

Tai sitten ei hoksaa ja jatkamme toistemme säikyttelemistä äänekkäillä paniikkihuudoilla.

Taas pitää muistaa tarkistaa pyykkikone, kuivausrumpu ja tiskikone kaksi kertaa ennen kuin laittaa ne päälle. Sissikissi istuu usein jääkaapin alimmalla hyllyllä rapisuttamassa salaattipusseja. Pikkupojat ovat saaneet monet hysteeriset kikatusnaurut, kun jääkaapista onkin pompannut kissa.

Milon ja Sissin yhteiselo on nyt saumatonta ja kaikki menee hyvin.