When something ends something new begins
Ja näin on koittanut aika siirtyä harjoitteluun numero kaksi. Haikein mielin hyvästelin eilen jäähyväisdinnerillä ihanat työkaverini jotka ovat ottaneet mut ekasta päivästä lähtien niin sydämmellisesti osaksi porukkaa, että parempaa aloitusta harjoitteluille en olisi voinut toivoa! Opin asioita ja koin tilanteita, joita en olisi koskaan oppinut/nähnyt Suomessa ja koen niin suurta kiitollisuutta, että sain olla osana näin hyvinvoivaa työyhteisöä neljän viikon ajan. <3 Tänä aikana koin paljon muutakin kuin kotihoidon perusarkea. Sain muun muassa kuulla mitä mielenkiintoisimpia tarinoita Portugalin historiasta (täällä on muuten tapahtunut ja PALJON. Jopa minä, joka en yleensä ole niiin kiinnostunut historiasta, kuuntelen ihan korvat höröllä huikeita tarinoita), näin paljon kauniita paikkoja ja tutustuin Viseuun kunnolla työkavereiden opastamana (lue: ajettiin autolla ympäri kaupunkia kesken työpäivän ja kolleegat innoissaan näytti mulle kaikenmaailman nähtävyyksiä ja historiallisia monumentteja), sain maistaa portugalilaisia makuja (harva se päivä työkamut toi paikallisia herkkuja ja ruokia ja halus että maistan ihan kaikkea ja otan lisää. ”Rosanne, you have to taste this and this and this, haha. Tätä tahtia tulee enemmän kuin se pari portugali kiloa mutta.. ainakin mä nautin!) sekä sain olla mukana kun kolleegani pitivät luentoja eri kouluissa aina ala-asteelta lukioon erilaisista terveysaiheista. Todella mielenkiintoista, vaikka mitään en ymmärtänytkään (kielimuuri edelleen kova).
UCC team <3 kaikki hoitajat eivät ole kuvassa.
Vaikka mulla ei ole kokemusta työskentelystä kotihoidossa Suomessa, voisin veikata että täällä tehdään asiat täysin eri tavalla. Omat ennakkoluulot mitkä oli tänne tullessa aseptisesta työskentelystä, hygieniasta ja samanlaisen ammattitaidon puutteesta mitä Suomessa on osoittautuivat täysin vääriksi. Täällä hoitajilla on suuri intohimo, ammattitaito, osaaminen ja oikea aseptiikka työskentelyssä mutta sen lisäksi täällä annetaan aikaa potilaalle eikä kiirehditä missään tapauksessa pois. Saatettiin välillä olla yli tunti yhden potilaan luona, vain ja ainoastaan koska annettiin tukea omaisille ja keskusteltiin asioista rauhassa ja pitkään. Ja se on mun mielestä merkki hyvästä kokonaisvaltaisesta hoidosta. <3
Viimisen työpäivän tunnelmia
Tülia, mun työ- ja zumba kamu <3 aivan ihana, sydämmellinen tyttö!
Mun oma ohjaaja/tutor/ystävä/loistava sairaanhoitaja/portugalin historian tourguide, all in one package, Marta <3
Kirjoitin paikalliseen lehteen artikkelin eroavaisuuksista Suomen ja Portugalin terveydenhuollossa sekä omista kokemuksistani täällä
Sain työkavereilta lahjaksi kauniin korun ja ilmeisesti tä on todella perinteinen portugalilainen koru (myös todella kallis)
Haikealta tuntuu jättää taakse tämä työpaikka ja nämä ihmiset, mutta uudet tuulet puhaltaa ja maanantaina alkaa jännittävä ja erilainen harjoittelu paikallisessa sairaalassa sisätautiosastolla!
Adeus!
Terkuin, RosanneP.