Olemisen sietämätön keveys

Mistäs sitä aloittaisi. Niin paljon asiaa, ettei jutussa ole varmaan enää mitään päätä eikä häntää. Rosa on vierailemassa puolisen viikkoa täällä Lissabonissa, luentoja on takana jo reilut pari viikkoa, asunto tuntuu kodilta ja elämä Portugalissa alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan kroppaan ja mieleen. Suomen oravanpyörä ja suorittava elämäntyyli häipyvät johonkin väliaikaiseen sumuun, askeleet hidastuvat, en enää pelkää olevani myöhässä jos saavun kampusalueelle 11.03. Surffitaitojen ohella on harjoitettu kärsivällisyyttä, aikatauluttomuutta ja olemisen sietämätöntä keveyttä.

Mitä viime viikonloppu sitten piti sisällään? Aamuun venyneitä iltoja, tunteja kestäneitä keskusteluja elämästä viinilasillistenpullojen äärellä, uusia tuttavuuksia, Rosan mystoryn replayaamista uudestaan ja uudestaan (let’s vamos! Jos joku haluaa elämäänsä lisää huumoria etenkin viikonloppuaamuihin, suosittelen seuraamaan sc: rosaparikka), naurunkyyneleitä ja Apfelstrudelia. Näin lyhykäisyydessään. Viikonlopun pääsin aloittamaan loistavasti menneellä surffitunnilla ja sen sijaan päättämään tajuttoman turhauttavalla setillä, jolloin meri tuntui vain pitävän pilkkanaan. Sellasta se kuulemma on.

On mieletöntä päästä tutustumaan lisää tähän kaupunkiin rakkaan, vanhan ystävän kanssa. Onneksi meillä on vielä yksi yhteinen päivä :)

T. Empula