Jotenkin en pysty uskomaan, että oon ollu täällä vasta kolme viikkoa. Tuntuu paljon pidemmältä ajalta ja samalla tunnen, miten koko kevät tulee vaan hujahtaa ohi. Tällä viikolla Lissabonissa on ollut kurjat kelit, joten ei oo tullu kierreltyä ja tehtyä yhtä paljon. Sade on pakottanut hommien ääreen! 

Tällä viikolla meillä on carneval holiday yliopistolla – vaan ei mulla, koska yksi maisterikurssi on järkätty tälle viikolle. Viikko on siis pitänyt sisällään töitä, intensiivikurssia, ihanan kämppiksen farewell-dinneriä, leffailtaa ja kouluhommia. Extempore-viiniostoksia vastapäisestä lähikaupasta (ihan oikeesti 1,50 e punkkupullot koituu kohtalokseni – äiti älä ota tätä kirjaimellisesti) ja kokkailua kämppisten kanssa. Viihdyn mun kämppisten seurassa tosi hyvin ja harmittaa, että yksi saksalainen tyttö joutui jo suuntaamaan kotia kohti!

Roomieeezz

Lähes kaikki kurssit ja opiskelu täällä maistuu edelleen.Tän viikon intensiivikurssi oli mielestäni erittäin antoisa – luennoitsijana oli Lissabonissa syntynyt, myöhemmin skotlantilaistunut Luiz Moutinho. Ihan huikee vajaa 70 v. energinen skottiaksenttia vääntävä proffa, joka omien sanojensa mukaan elää akateemiselle työlleen. Intohimoisuus omaa työtä kohtaan kyllä paistoi läpi, ja kurssi kaiken kaikkiaan oli kyllä erittäin jees.

Yhestä toisesta mun kurssista täällä en niinkään välitä, koska meininki kurssilla on kuin lukiossa tai yläasteella: ei kännyköitä, ei tietokoneita, jos myöhästyy tekee 50 kyykkyä (joopajoo, portugalilaisilla ois aika tykit jalkalihakset & se proffa ite on aina myöhässä). Lisäksi se ope haluais nähä kekseliäisyyttä esimerkiksi näytelmien ja laulujen (wtf?! ehkä mun pitäiski laulaa seuraavaks et se varois vähän mitä toivoo) muodossa presiksissä. Okei, oon ehkä tylsä mut en jaksa tollasta muka-hauskaa ja yritän-olla-niin-erilainen -opetustyyliä. Etenkin, kun luennoilla käydään läpi jotain hemmetin 7P:tä ja segmentointia ja positiointia 😀 (tiedoksi vielä: nämä asiat käsiteltiin pääsykoekirjassa ja ekoilla kursseilla 3,5 vuotta sitten)

International co-operation!

Group-working – 5 eri kansalaisuutta

Mulla on täällä tosiaan jokaikisellä kurssilla ainakin yksi ryhmätyöprojekti. Toisilla kursseilla viikottain. Ja tässä ryhmätöiden alkutohinoissa olen jo päässyt todistamaan pieniä kulttuurieroavaisuuksia työskentelytapojen suhteen. Suomessa ryhmätöiden kaava melkeinpä kurssista riippumatta on aikalailla seuraavanlainen: 1) ryhmäydytään 2) hahmotetaan kokonaisuus ja jaetaan pienemmät osat yksilöille 3) tehdään omat osuudet 4) kootaan omat osuudet yhdeksi kokonaisuudeksi. Kaikki kommunikaatio ekaa tapaamista lukuun ottamatta tapahtuu jokaisen omalla aikataululla online – FB:n, Moodlen, Google docsin jne. välityksellä. Kuulostaako tutulta?

Nojoo, täällä ei tosiaan ihan noin mene. Portugalilaiset haluavat tavata ja tehdä työn kasvotusten, käydä läpi jokaista pikkuasiaa ja pilkun paikkaa kasvotusten, vääntää ja kääntää sekä miettiä erilaisia visuaalisia ratkaisuja koulun logosta slideissa aina fontteihin asti. Hyvin perusteellista. Ja samalla tehokasta pohjoismaalaista luonnettani koettelevaa 😀

Ei blogia ilman aamupalakuvia

  T. Emppu